Teatteriarvio: Nukketeatteri kertoo rauhallisesti ja lämpimästi joulun sanoman.
Teatteri Mukamas on jo yli 40 vuoden ajan tuonut tamperelaisille kansainvälisen tason nukketeatteria.
Joulun alla esitettävä Jouluyö saavuttaa sekin jo 25. vuoden iän. Sen on nähnyt 90 000 katsojaa, näytöksiä on ollut yli tuhat.
Teatterin perustaja Mansi Stycz on tehnyt todella tärkeää työtä lastenteatterin hyväksi. Mukaan ovat tulleet myös tyttäret Katarina ja Veronica.
Pispalan vanha VPK:n talo on viehättävä Mukamaksen koti. Jo pihapiiri lumoaa valoillaan, kuusillaan ja köynnöksillään. Sisään astuessa tulvahtaa lämmin kodikkuus: vanhat kauniit huonekalut, koristellut puiset oviaukot ja ystävällinen vastaanotto saavat lapset ja aikuiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Teatterisalin ovi avataan vasta esityksen alkaessa, sekin lisää kutkuttavaa odotusta.
Näyttämöllä on useita kankailla peitettyjä osioita, joita paljastetaan tarinan edetessä. Eteen loihditaan pehmeitten lampaitten lauma, joita paimenet vartioivat. Keisarin lähetti tuo ilmoituksen, että kaikkien on matkattava Beetlehemiin verolle pantaviksi. Myös puuseppä Joosefin ja hänen viimeisillään raskaana olevan vaimonsa on lähdettävä. Mukaan otetaan aasi, jolla Maria voi väsyessään ratsastaa. Heitä seuraavat myös kotipihan lintuset. Matkalla myrsky yllättää, enkeli ilmestyy ja aasi vie heidät luolaan, jossa on rosvoja. Marian lämpö sulattaa heidän sydämensä.
Matkan jatkuessa Marian synnyttämisen aika tulee ja Jeesus-lapsi syntyy vaatimattomaan eläinten talliin. Enkeli ja kirkas tähti ilmoittavat tärkeän tapahtuman.
Katarina Stycz toimii tarinan kertojana ja Henrika Nieminen luo nukkien avulla sen eläväksi. Tempo on hyvin hidas, pienikin lapsi rauhoittuu ja ehtii mukaan joulukertomukseen. Kaikkien lasten keskittyminen on hämmästyttävää – älypuhelimia kotona näpyttelevät kuuntelevat herkeämättä ja keskittyneinä tarinaa. Jouluyö on saanut 25 vuoden aikana uuden lisätehtävän. Teatteri Mukamaksen esityksissä rauhallisuus on aina kiehtonut ja kietonut pienet ja isot katsojat syleilyynsä.
Mansi Styczin ohjaus on kestänyt aikaa, se on ajaton steinerilaisessa tyylissään. Katarina Styczin kertojanääni luo maagisen tunnelman ja hänen taitonsa soittaa akustisia soittimia lyyrasta nokkahuiluun ja ksylofoniin lisäävät esityksen lumoa. Musiikin on säveltänyt Edward Stycz.
Henrika Nieminen nukketyö on tasapainoista ja hallittua: hän loihtii Anna-Liisa Tarvaisen nuket eläviksi. Myös lavastus on Tarvaisen. Valoilla luodaan tunnelmia jännityksestä iloon.
Jouluyö on hieno esitys, jonka toivoo jatkuvan vielä pitkään. Lapsille pitää antaa vain parasta.