Rata ja tila haastoivat areenan suunnittelijat – "Pääasiallinen arkkitehtuuri on pidetty aika neutraalina ja tumman sävyisenä"

Arkkitehti: Areenan arkkitehtuuri on haluttu pitää neutraalina ja tummasävyisenä.

Arkkitehti Marika Rökmanille areenaprojekti oli ainutlaatuinen. Riina Haapala

Riina Haapala

Tampereen Kannen areenan pääsuunnittelija, arkkitehti Marika Rökman Aihio Arkkitehdeiltä odottaa jo innostuneena areenan avaamista.

– Hauska nähdä se valmiina. Siellä tulee käytyä nyt noin joka toinen päivä työmaalla, Rökman sanoo.

Areenan ja koko kannen alueen suunnittelu on jaettu kahdelle arkkitehtitoimistolle. Daniel Libeskindin toimisto on suunnitellut alueen kaupunkikuvan ja massoittelun kaavavaiheessa. Rakennusvaiheessa he vastasivat kaikista julkisivuun liittyvistä asioista: julkisivudetaljiikasta, väreistä, materiaaleista ja julkisivumainosten sijoittelusta. Aihio Arkkitehtien vastuulle puolestaan on kuulunut rakennuksen sisäpuoli sekä julkisivujen osalta työpiirrosten ja yksityiskohtien laatiminen Studio Libeskindin ohjeistuksessa.

Rökman on ollut mukana projektissa vuodesta 2009. Työ alkoi vuonna 2008, jolloin hanketta veti NCC. Aihio Arkkitehdit oli jo tuolloin mukana ideoimassa hanketta alkuun ja pian mukaan otettiin myös Studio Daniel Libeskind. Alueen kaavan teki vuonna 2010 WSP ja Daniel Libeskindin toimisto oli mukana jo silloin. NCC:n vetäydyttyä hankkeesta Tampereen kaupunki kilpailutti jatkotoimet ja Aihio Arkkitehdit pääsi jatkamaan hanketta SRV:n kanssa.

– SRV kehitti sitä aikalailla eteenpäin. Heillä oli ajatus, että siirretään hotelli areenan päälle. Se oli isoin muutos.

Rökmanin mukaan areenan suunnittelussa on ollut paljon haastavia asioita, mutta samalla se on ollut ainutlaatuinen kokemus.

– Isoimpana haasteena itse tontissa on tilan tiukkuus katujen välissä ja se, että rakennetaan radan päälle.

Suunnittelussa piti ottaa huomioon muun muassa melun ja tärinän torjunta, etteivät alta kulkevat junat häiritse asumista ja hotellia eikä myöskään esimerkiksi konserttitoimintaa jään tasossa. Erityistä huomiota on pitänyt kiinnittää myös paloturvallisuuteen.

– Kannen alapuolinen sprinklaus on mitoitettu niin, että se estää räjähdyksen tilanteessa, jossa vaarallisia aineita kuljettanut junavaunu joutuisi onnettomuuteen juuri kannen kohdalla. Ja kaikki seinät radan suuntaan on osastoitu kahdeksi tunniksi, Rökman kertoo.

Suunnittelua varten Aihiolle palkattiin ratatekninen asiantuntija.

– Kinnusen Aarno jäi eläkkeelle VR-Radalta ja tuli meille hommiin. Aarno osaa ulkoa kaikki rataan liittyvät asiat.

Mutta mitä on odotettavissa, kun kävijä astuu sisälle?

– Pääasiallinen arkkitehtuuri on pidetty aika neutraalina ja tumman sävyisenä, jotta se mahdollistaa myyntitilojen ja ravintoloiden värimaailman ja brändien tulon ympäristöön, Rökman kertoo.

Tumman sävyn lisäksi on käytetty tehosteväriä areenan ja vessojen sisäänmenoaukoissa. Areenan sisäänkäynnit tunnistaa sinisestä ja vessat punaisesta väristä.

– Auloissa on isoja, neliskanttisia alakattolauttoja, jotka ovat pääosin krominsävyistä metalliverkkoa ja joiden kahdella sivulla on valot.

Areenasta suunniteltiin alun perin matalampaa. Korotukselle haettiin kuitenkin poikkeuslupaa, jotta hotelli saatiin rakennettua areenan päälle.

– Sekä meidän että Libeskindin toimiston mielestä korotus paransi tilannetta, jos vertasi kaavan aikaiseen. Kaavan aikana oli tasainen lätty, nyt areenalla on dynaaminen muodonanto, Rökman kuvailee.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Tampereen uusi sydän -erikoisliitteessä.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut