Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Näin Punk tuli teatteriin – "TTT:n esitys näyttää, ettei punk ole kuollut. Esitys sortuu tosin välillä opettavaiseksi"

Teatteriarvio: TTT:n musikaalitarjontaan saatiin rouhea lisä, kun Punk rantautui Eino Salmelaisen näyttämölle.

Punk-näytelmän alku lupaa paljon: apinanaamioituneet soittajat hakkaavat vimmasina vanhoja kolhiintuneita peltitynnyreitä.

Ulkoisesti esitys on näyttävä. Janne Vasaman lavastus piirtää eteen rähjäisen, vallatun vanhan paloaseman. Katosta roikkuu kitara ja koko sekalainen rekvisiittaa on aidon tuntuista. Katsomoon kasvanut catwalk tuo lisää esiintymistilaa.

Marjaana Mutasen puvut ovat juuri sellaisia kuin punkkareilla pitää ollakin, kampaukset komeine irokeeseineen näyttäviä, samoin maskit.

Sami Rautanevan valot ja videot syventävät tilakokonaisuutta ja tuovat hehkua Kyösti Kallion äänisuunnitteluun. Ulkoisesti kaikki on siis erinomaisessa kunnossa.

Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Marko Järvikallas on itse elänyt punk-kautensa Lahdessa. Käsiohjelmassa hän pohtii valtionosuusteatterin ja punkin yhdistelmää – onko niin, että siinä vaiheessa punk on viimeistään kuollut, kun se tuodaan teatterin lavalle.

TTT:n esitys näyttää, ettei punk ole kuollut. Esitys sortuu tosin välillä opettavaiseksi tyyliin ”kerrotaan katsojille mitä punk on”.

Punk-näytelmän löyhänä kehyskertomuksena on nuoren Liitun ( Heidi Kiviharju) tarina. Liitun äiti kuolee ja hän muuttaa isänsä ( Auvo Vihro) luo, jonka kanssa ei juuri ole ollut tekemisissä. Tyttö tuntee itsensä yksinäiseksi, mutta löytää tiensä vallattuun taloon ja tutustuu siellä soittaviin ja aikaansa viettäviin punkkareihin. Joukosta läheisimmäksi tulee Pete ( Suvi-Sini Peltola), josta tulee myöhemmin aviomies. Eletään 1991-lukua, ei siis punk-ilmiön alkuaikoja.

Heti näytelmän alussa leikataan nykyaikaan – koko ryhmä on kutsuttu koolle 30 vuoden jälkeen juhlimaan Tinden ( Eriikka Väliahde) viisikymppisiä. Mitä heistä on tullut, onko punkkarius säilynyt? Kauimmaksi aatteesta on livennyt Janne Kallioniemen Sakka, josta on tullut pukumies, ahdasmielinen poliitikko.

Juha Junttu on valmentanut näyttelijäjoukon huimiin musiikkisuorituksiin. Eriikka Väliahde laulaa ylväästi kuin Nina Hagen ja Saska Pulkkinen on uskomattoman taitava. Minerva Kautto vierailee Jadena. Koskettavimman roolityön tekee Suvi-Sini Peltola introverttina Petenä.

Huumoria esitykseen tuo kolmikko Jari Leppänen, Hiski Grönstrand ja Juha Junttu monissa hauskoissa rooleissa. He myös soittavat loistavana bändinä.