Nuoriso uskaltaa jo puhua kuolemasta, sanoo kuolemantutkija Kemppainen

Näkökulma: Ilona Kemppainen on tutkinut kuolemaa 25 vuotta. Hän kutsuu ajanjaksoa elämänsä pisimmäksi avioliitoksi, ja itseään leikkisästi Rouva Kuolemaksi.

Tutkija Ilona Kemppainen kuvailee kuolemantutkimusta elämänsä pisimmäksi avioliitoksi. Pekka Ruissalo
Pekka Ruissalo

Pekka Ruissalo

Rouva Kuolema. Tällä nimellä taannoin Tampereelle muuttanut Ilona Kemppainen, 50, itseään kutsuu. Työkseen hän on 25 vuoden ajan tutkinut kuolemaa.

– Rouva Kuolema tulee siitä, että suhde kuolemaan on kestänyt pidempään kuin yksikään avioliittoni, murjaisee kolme kertaa naimisissa ollut Kemppainen.

Historian tutkija on ehtinyt tutkia muun muassa suomalaisen kuoleman historiaa ja suomalaista sankaruutta kuoleman näkökulmasta. Kun aihepiiri on raskain mahdollinen, myös huumorintaju ja suhde maailmaan kehkeytyy varsin mutkattomaksi.

– Se ei ole mitenkään itsestäänselvää, jos ajattelee miten omaa sukupolveani opetettiin käsittelemään kuolemaa. Olen syntynyt vuonna 1971, ja sille ikäluokalle tällaisen asian käsitteleminen oli aina vähintäänkin hankalaa, Kemppainen sanoo.

– Tykkään ajatella sukupolvittain. Nykyisin 1990-luvulla syntynyt ikäluokka käsittelee tällaistakin teemaa hyvin luontevasti, osana elämää. Jossain Demi-lehden keskustelupalstalla saattaa olla pitkät keskustelut siitä, miten ihmiset haluaisivat kuolla.

Jonkinlaisia trendejäkin suomalaisessa kuolemassa on havaittavissa. Kemppainen sanoo, että yhä useampi on ollut taipumassa niin sanotun suoran tuhkauksen mahdollisuuteen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinainen siunaustilaisuus jää väliin ja vainajalle järjestetään pelkästään muistotilaisuus.

– Nykyään painotetaan vainajan muistoa. Rituaali keskittyy koko ajan enemmän muistelemiseen, muistojen kautta vainaja asettuu osaksi yhteisöä.

Kemppainen pitää hyvänä ideana myös erillistä hautajaistestamenttia.

– Siihen henkilö voisi kirjata, minkälaiset hautajaiset haluaa. Se sisältäisi toiveet käytännöistä sekä vieraslistan, ketkä henkilöt hautajaisiinsa tahtoo.

– Tilaisuudet ovat myös pienempiä. Sadan vieraan hautajaiset alkavat olla koko ajan harvinaisempia.

Kemppainen puhuu keskivertoa suoremmin elämästä ja omistakin asioistaan. Käy mielessä, paljonko kuolemantutkimus on persoonallisuuteen vuosien varrella vaikuttanut.

– Oikein hyvin! Olen melko varma siitä, että ilman kuolemantutkimusta olisin vielä paljon oudompi tyyppi.

Syksyllä Tampereelle muuttanut tutkija ei ole aiemmin asunut Pirkanmaalla.

– Tampereella on paljon hienoja kollegoita. Heillä on tutkimusosaamista esimerkiksi itsemurhien historiasta. Ja täällä on myös hienoja hautausmaita. Kalevankankaan hautausmaa on esimerkiksi todella hieno paikka, Kemppainen kehuu.

Tutkija

Ilona Kemppainen

Syntynyt vuonna 1971, muutti Tampereelle lokakuussa.

Tehnyt kuolemaan liittyvää tutkimustyötä 25 vuoden ajan. On tehnyt myös opetus- ja luentotöitä aiheesta.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut