Persoona: Suosittu tamperelainen televisio- ja juontokasvo sompailee työn, vapaa-ajan sekä Tampereen ja Helsingin välillä.
Teeveekasvo ja uutisankkurin töistä tuttu tamperelainen Ilkka Lahti on tottunut paiskimaan töitä olan takaa. Nyt ohjelmistoon ovat tulleet myös aikaiset vuorot Yleisradion aamutelevision lähetyksissä Helsingissä.
Juontokeikkoja löytyy säännöllisesti kalenterista, ja musiikkimies ei ole unohtanut soittamista ja esiintymistäkään. Kun kaiken laskee yhteen, päästään arkeen ja elämään jossa ei ole vapaa-ajan ongelmia.
– Välillä ehtii nukkua kolme tai neljä tuntia yössä, mutta sellaista se on. Kun on oikein kiireinen viikko, aina ei tiedä mikä päivä on menossa. Sitten pitää vaan nukkua jonain toisena yönä, yleensä viikonloppuna sellainen onnistuu, Lahti naurahtaa.
Esiintymisen monitoimimiehellä on ollut jo parin vuosikymmenen ajan monta rautaa tulessa.
– Olen ollut enimmäkseen juontajana mutta olen tehnyt musiikkikeikkaakin oikeastaan koko ikäni. On kiva, että Yleisradion palveluksessakaan niistä ei ole tarvinnut luopua. Jos on jotain mainostapahtumia, ne eivät onnistu, mutta yleishyödyllisemmät tapahtumat sitten onnistuvat. Kitara- ja laulukeikoilla käyn jos joku kysyy ja joskus joku kysyy ja sitten mennään, Lahti kuvailee.
Tiistai-iltana Lahti seurasi viisivuotiaan poikansa jalkapalloharjoituksia Vuoreksen Ilves-kentällä. Hän on pitänyt tärkeänä olla mukana lastensa harrastuksissa kiireistä huolimatta.
– Ajan saa riittämään, kun oikein yrittää. Kun puhutaan läsnäolosta, ei se aina helppoa ole. Pulmusista olen oppinut sellaisen viisauden, että joskus riittää että iskä on vaan paikalla ja yritän toteuttaa sitä, Lahti naurahtaa.
Jalkapallo innostaa niin isää kuin poikaakin.
– Jo edesmennyt isäni oli jalkapallomiehiä. Hän oli sittemmin erotuomarinakin. Jalkapallon lisäksi käydään pojan kanssa jääkiekkoakin seuraamassa. Nämä palloilulajit ovat hyvää perusliikuntaa, ja motoriikka kehittyy. Pääasia on että on hauskaa.
– Unelmia pitää olla aikuisemmallakin iällä. Ne voivat olla lyhyemmän tähtäimen juttujakin, esimerkiksi sellainen että pääsisi käymään jossain lomalla.
Isäinpäivänä juontaja kohtaa myös ikävän.
– Oma isäni kuoli, kun oli lukioikäinen. Haikeaksi se vetää. Ikävä on iskenyt jokaisena isäinpäivänä sen jälkeen. Varmasti sama asia on edessä nytkin. Iskä vei harrastuksiin ja oli mukana, ja hän olisi ollut varmasti aivan mahtava pappa, Lahti huokaa.