Teatteriarvio | Telakka juhlii vuosia

Teatteriarvio: Telakka kunnostettiin talkoovoimin vain teatteritilaksi, mutta siitä on muodostunut kulttuuriväen viihtyisä ja turvallinen kotipesä, kirjoittaa Tamperelaisen teatterikriitikko Katariina Fleming.

Teatteri Telakka on koko syksyn juhlinut toimintansa 25. vuotta ennakkoluulottomalla ohjelmistolla. Eivätpä tainneet perustajajäsenet arvata, mihin heidän ideansa johtaa. Onneksi suuri osa heistä on näkemässä Telakan nykyisen kukoistuksen. Teatterin lisäksi siellä toimii muun muassa viihtyisä ravintola, jossa on usein myös keikkoja. Vintissä lämpiää yksi kaupungin eksoottisimmista saunoista.

Ensimmäinen juhlakauden esitys, Satujen disko –Full HD oli vauhdikas kokonaisuus, jossa yleisö istui ravintolapöydissä. Ohjaaja Antti Haikkalan vetämä työryhmä oli valmistanut kokonaisuuden, jossa kuolemaa katsottiin silmästä silmään. Nuutti Vapaavuori valotti asiaa kertomalla olleensa goottien konsertissa.

–Tajusin, että haluan isona tulla gootiksi. Iho ohenee, ääni kähenee; gootille kuolema on ylevä loppuhuipennos, kynnys toisaalle. Tapahtuma, jonka jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Jo isöäitini kirjoitti Ystäväni-kirjaan, että kaikista meistä tulee isona vainajia.

Satujen disko oli Gootin komea keikka, jossa kuolema oli pääosassa. Pääosin Antti Haikkalan tekemät laulutekstit ja Vapaavuoren sävellykset valottivat tuonelaan lähtöä karnevalistisesti. Gootti itse loisti kitarassa ja Perttu Sinervo bassossa. Tanjalotta Räikän vauhdikas rumpujen käsittely jää historiaan.

Toinen Teatteri Telakan juhlaesitys oli Triptyykki. Fragmentteja luisista sieluista oli meditatiivinen tanssin, runon ja hiljaisuuden ylistys. Marjo Hämäläisen ja Petri Mäkipään tekstejä siivitti Pirkko ”Pike” Kontkasen viulusoolo. Työryhmän käsikirjoittama, ohjaama ja visualisoima kaunis esitys loppui haikeaan biisiin Käki ja pöllo. Ryhmän ajatus miten säilyttää herkkyys syntymästä kuolemaan, toteutui hienosti.

Triptyykin toinen osa Häpy vei reippaisiin lavasketsivyörytyksiin. Ne esitettiin vahdikkaasti ja Jukka Toivosen ja työryhmän käsikirjoituksissa riitti hauskoja paloja. Anna Kankila, Antti Mankonen ja Jukka Toivonen vyöryttivät verhon takaa muun muassa hitaan televisiosarjan, jossa oli yhdistetty Rintamäkeläiset ja Kumman kaa.

Eivätpä tainneet perustajajäsenet arvata, mihin heidän ideansa johtaa.

Kolmas osa oli Trio Yöväen keikka. Kuplettipunkkia esittivät Tomi ”Topi” Salmela, laulu ja kitara, Riku Pirttiniemi, laulu ja basso sekä Rauli Rantanen laulu ja rummut. Salmelan sävellyksistä jäi mieleen erityisesti Viinivirsi. Biisien välissä esitettiin katkelmia innoittajana toimineen Volter Kilven kirjasta Suljetuilla porteilla.

Viimeinen juhlakauden esitys on Doktor DJ. Pispalassakin asuneen Hassan Blasimin käsikirjoitus ja ohjaus nähdään elokuvana. Anna Kankilan ja Antti Mankosen esittämä herkkä lyhytelokuva välittää pariskunnan elämää kotinsa vankeina ulkonaliikkumiskiellon aikana. Anna pyrkii estämään valokuvaajamiehensä lähdön vaaralliselle matkalle, mutta turhaan.

Elokuva perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin entisessä kotimaassaan.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut