Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden on ollut vaikeampaa hakea ja saada apua korona-aikana, koska kotiin eristäytyminen on mahdollistanut ja tuonut esiin läheisten ihmisten pakottavaa kontrollia ja vallankäyttöä, ilmenee tuoreesta Tampereen yliopiston tutkimuksesta.
Tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Tampereen yliopiston ja Turun yliopiston Koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivallan kokemuksiin ja palveluiden käyttöön (KOVÄ) -hanketta.
Tutkimuksessa tarkastellaan väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä siitä, kuinka turvakodeista ja väkivaltatyön avopalveluista lähisuhdeväkivaltaan apua hakeneiden tilanne ja palvelujen saatavuus on korona-aikana muuttunut.
Tutkimuksen aineistona on käytetty turvakodeista korona-aikana kerättyjä seurantakyselyjä sekä turvakotien ja väkivaltatyön avopalvelujen työntekijöiden ryhmähaastatteluja.
Esimerkiksi digitaalisen ja taloudellisen väkivallan muodot ovat nousseet aiempaa vahvemmin esille asiakastyössä. Ammattilaisten keskuudessa ovat herättäneet huolta myös lasten katoaminen väkivaltapalvelujen piiristä ja se, kuinka haavoittuvat ryhmät, kuten maahanmuuttajat, pääsevät palvelujen piiriin.
– Lähisuhdeväkivaltaan haetaan yleensä apua vasta pitkän ajan kuluttua väkivallan alkamisesta. Korona-aikana tapahtunut väkivalta saattaa siten näkyä palvelujärjestelmän kuormituksena vielä vuosien päästä, tutkimuksen Tampereen yliopiston osahankkeen johtaja, sosiaalipolitiikan apulaisprofessori Marita Husso toteaa tiedotteessa.
Korona-aika teki tutkimuksen mukaan näkyväksi sekä asiakkaiden yksinäisyyden ja eristyksen että palvelujärjestelmän aukot ja rakenteellisten ratkaisujen tarpeen.
Vaikuttava väkivaltatyö edellyttää tutkijoiden mukaan aihepiirin opintojen sisällyttämistä osaksi tutkintoja ja koulutusta sekä väkivaltatyön valtakunnallista ja alueellista koordinointia.