Juhlanäytelmä: Aimo Räsästä parempaa Palmua ei olisi hevin löytynyt, kirjoittaa Tamperelaisen teatterikriitikko Katariina Fleming.
Mika Waltarin romaaneihin perustuvat, Matti Kassilan ohjaamat elokuvat, saivat suuren suosion 1960-luvun alussa. Komisario Palmu erehtyy, Kaasua, komisario Palmu ja Tähdet kertovat, komisario Palmu ovat kestäneet aikaa.
Waltari kirjoitti myös käsikirjoituksen Lepää rauhassa, komisario Palmu, mutta sen tekeminen jäi pitkän näyttelijälakon ja Kassilan takia.
Komediateatterille ennen esittämättömän näytelmän dramatisoinut Waltarin lapsenlapsi Joel Estelä on onnistunut erinomaisesti. Tapahtumat etenevät kiinnostavasti ja jännitys säilyy loppuun asti.
Ohjaaja Panu Raipia piti lopun arvoituksen pitkään salassa näyttelijöiltäkin. Hän on ohjannut esityksen loistavasti ja näyttää kuuluvansa Palmu-ohjaajien eliittiin. Macbeth -näytelmän leikkaukset toimivat hienosti. Myös henkilöohjauksessa hän osoittaa taitonsa; koko ryhmä hengittää kuin samaan tahtiin.
Aimo Räsästä parempaa Palmua ei olisi hevin löytynyt. Hän ei jäljittele Joel Rinnettä vaan luo omanlaisensa, aidon komisarion. Tässä Palmussa on omapäisyyttä, mutta myös poikamaisuutta, jopa ihastumista nuoreen neitoseen. Loppukiitoksien kevyt hypähtely kruunaa tulkinnan.
Risto Korhosen luontaiset komiikan lahjat tekevät etsivä Kokista huikean tulkinnan. Stand up -koomikkona tunnettu Mikko Vaismaa on päällikkö Virtana sopivasti omahyväinen ja yksiviivainen.
Aimo Räsästä parempaa Palmua ei olisi hevin löytynyt.
Jere Riihinen on pitkään näytellyt Komediateatterissa, mutta ei varmaan koskaan näin vauhdikkaasti. Itsevarman näyttämötaiteilija Lautanterän Macbeth-tulkinta on herkullinen ja fyysinen.
Myös Kake Aunesneva on hänen maisterisetänään mahtavassa vauhdissa. Saara Pohjoismäki on neiti Lummen roolissa lapsenoloisen viehättävä. Anna Haarasen emännöitsijä, Jarmo Perälän tuomari, Ari Myllyselän tohtori ja Aku Sajakorpi kolmessa roolissa tekevät tarkkaa laatutyötä.
Oskari Löytösen ajanhenkinen lavastus liukuu sujuvasti kohtauksesta toiseen. Jussi Kamusen valot ja Janne Pärnäsen äänet luovat kauhua ja jännitystä. Kaisa Savolaisen puvut vievät aidosti 60-luvulle, Johanna Paakkasen kampaukset ja maskeeraukset lisäävät kokonaisuuden näyttävyyttä.
Suomi-Filmin tyyliset videot tuovat muistuman komisario Palmu -elokuvista.