Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Eräkirjailija pähkäilee avohakkuita juhlivalla Telakalla

Teatteriarvio: Teatterin 25-vuotisjuhlanäytelmä paljastaa, että A.E.Järvisen oma luontosuhde oli ristiriitainen

Teatteri Telakan 25-vuotisjuhlanäytelmän nimi on Luonnos, 2021 (puupiirros paperille, 21x 10 km). Vaikea nimi paljastaa mikä on asian ydin. A.E. eli Aarne Erkki Järvinen toimi Lapissa Metsähallituksen ylimetsänhoitajana, ja hän vastasi Lapin suurista, yli 20 000 hehtaarin avohakkuista. Sotien jälkeen tarvittiin puutavaraa ja työtä.

A.E. Järvisellä oli kolme ammattia: hän oli metsänhoitaja, luonto-ja eräkirjailija ja kuvataiteilija. Telakan juhlanäytelmässä hän pohti vielä vanhana tekikö hän oikein alkaessaan metsänhoitajaksi eikä taiteilijaksi.

Laajoista avohakkuista ollaan monta mieltä, mutta uskoisi, että luonnonystävää olisi painanut niiden toteuttaminen, vaikka käsky tulikin ylemmältä taholta.

Avohakkuut ovat itsellenikin tuttua. Isäni oli A. Ahlström Oy:n metsäosaston piiripäällikkö ja sai samalla tavalla ylimmiltään käskyn avohakkuista 60-luvun alussa. Olin nuorena tyttönä mukana kulotuksessa, jolla viimeisteltiin hakattu iso aukea. Muistan vielä isän surullisen katseen, kun hän näki mustuneen metsäalueen.

Lapissa alueet olivat toki paljon suuremmat, luontoa raiskattiin laajalti. Kesti kauan ennen kuin alue oli entisellään, jos koskaan.

Ohjaaja Riko Saatsi on dramatisoinut Luonnos, 2021-näytelmän A.E.Järvisen kirjoista ja työryhmän teksteistä. Päähenkilö on oivaltavasti jaettu kolmen näyttelijän kesken: Tanjalotta Räikkä on metsänhoitaja, Marja Myllylä kirjailija ja Konsta Laakso taidemaalari.

Räikkä on innostunut, suurten mittojen visionääri, joka ei vielä näe avohakkuiden vaikutusta Lapin koskemattomaan luontoon. Marja Myllylän eräkirjailija on pohdiskeleva, luonnon kautta elämää mittaava. Konsta Laakson taidemaalari kulkee kairassa piirustusvälineet mukanaan ja ikuistaa luontoa. Näytelmää katkotttavat riemukkaat videopätkät, joissa näyttelijät kuvaavat omia luontosuhteitaan.

Ilkka Tolonen seuraa rumpupatteristonsa ja pianonsa takaa tarkkaan esitystä: on sen dynamo ja hengitys. Todella hienoa musiikkia ja äänisuunnittelua.

Perttu Sinervo on lavastuksessaan laittanut katsojat kummallekin puolelle näyttämöä ja keskelle rakentanut valkoisen suuren neliön. Sadoista pienistä, reikiin pistellyistä parsakaalin paloista hän onnistuu synnyttämään mielikuvan talvisesta aihkimäntymetsästä. Myös lopun monimerkityksellinen Järvisen poistuminen lavalta aukeavaan lattialuukkuun on teholtaan vaikuttava.

Teatteri Telakan 25-juhlanäytelmä panee katsojat pohtimaan luonnon ainutlaatuisuutta ja haavoittuvuutta. A.E. Järvisen erikoisen elämän kautta se onnistuu hienosti.