Anne Heinosen näyttely pohtii pysähtyneitä hetkiä – "Niiden hetkien ansiosta paikasta tulee osa sinua"

Näyttely: Maailmanmatkaaja laittoi esille omat suosikkimatkakuvansa. Niissä pohditaan muun muassa sitä, mikä on vierasta ja mikä tuttua.

Anne Heinonen purki kuluneen kymmenen vuotta näyttelyksi. Se on esillä Pääkirjasto Metson alakerrassa. Pekka Ruissalo
Pekka Ruissalo

Pekka Ruissalo

Forssassa syntynyt ja sittemmin Tampereella korkeakoulututkinnon opiskellut Anne Heinonen on niitä ihmisiä, joihin sopivat niin termi ”kansalainen” kuin myös ”maailmankansalainen”.

Toimittajan töitä vuonna 1999 Teisko-Aitolehti -lehdessä tehnyt Heinonen sai saman vuosikymmenen lopulla vahvan tunteen siitä, että nyt on aika lähteä maailmalle.

Reissut veivät vuonna 2008 ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Kuviin tallentui muun muassa apinoita. Sittemmin matkoilta on syntynyt neljä näyttelyä.

Nyt Paikkani maailmassa -näyttely on Pääkirjasto Metson alakerrassa 28. elokuuta asti. Asuinpaikkoja on ollut kymmeniä. Vai satoja?

– Apua! En mä tiedä. On niitä ollut paljon, ja olen tosiaan asunut Tampereellakin. Olen jo luovuttanut sen kysymyksen kanssa, että missä sinä asut. Eläinvahtikeikat sekoittavat pakkaa osaltaan. Sama vastaus on kysymykseen, että kuinka monessa maassa olen käynyt, Heinonen naurahtaa.

Vaikka Heinonen on matkustanut paljon, hän sanoo ettei varsinainen matkustaminen ole hänelle se pääasia.

– Pysähtyminen on. Näyttelyyn on koottu nimenomaan pysähtyneitä hetkiä, joissa ei ehkä tunnu tapahtuvan mitään. Niiden hetkien kautta paikasta tulee osa sinua, ja kun olet osa jotain, alat arvostaakin sitä paljon enemmän, hän pohtii.

Pysähtymisen hetkiä on koettu vaikka ugandalaisella pakolaisasutusalueella, eteläsudanilaisissa häissä ja Japanissa katsomassa apinoita, jotka tekevät lumipalloja.

– Tai Borneossa sademetsässä, joka on ollut siinä jo dinosaurusten aikaan. Kun kävelet sittemmin suomalaisessa metsässä, huomaat että täällähän on samoja piirteitä. Tällaiset kokemukset ovat kiinnostavia.

Korona-aikakaan ei ole maailmankansalaista pysäyttänyt. Hän on sinä aikana opiskellut kirjoittamista ja tehnyt näytelmäkäsikirjoitusta apurahalla. Yksi elämän viehätys on piillyt siinä, että ei suunnitele seuraavia hetkiään liian tarkasti.

Voi elää niin, ettei oikeastaan suunnittele laisinkaan.

– Elämä on ollut vähän tällaista sirpaleista. Vaikka vietin ensimmäisen vuoteni Afrikassa apinatarhan valokuvaajana, en etukäteen ajatellut, että kuvista syntyisi näyttely. Tai että palaisin sinne, tai kirjoittaisin näytelmiä. Mutta tällaisia nyt tulee.

Heinosen elämä on saattanut olla viime vuosina erilaista kuin monen arki. Ja erilaista kuin silloin, kun hän työskenteli hieman yli vuosikymmen sitten vielä toimittajana vuorotyökierrossa.

– Tiedostan olevani etuoikeutettu, kun olen päässyt näkemään kaikki nämä paikat.

Paikat Tampereella

Lempääläntie. Se alamäki, jossa syksyisin kaupungin valot alkavat näkyä.

Iidesjärvi. Rauhoittavia polkuja. Näin siellä kerran kehrääjän.

Hatanpään arboretum. Huikeita puita, joihin voi kiivetä istumaan.

Helvetinkolu. Okei, ei ole ihan Tamperetta mutta siellä on orkideoja. Orkideoja, Suomessa!

Kalevankankaan hautausmaa. Laittaa asiat mittasuhteisiin.

Metso. Suomen kirjastolaitos on maailman hienoimpia asioita.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut