Mallikas lomakohtaaminen – "Huomaavainen kohtaaminen on parasta, mitä voimme tehdä"

Mikko Ala-Kapee

Olin mieheni Harrin kanssa telttaretkellä Näsijärvellä.

Sateen vihmonta ei haitannut saari-idylliä. Istuimme leiritulilla, kun ohitsemme souti tuntematon, joka alkoi innokkaasti viittilöidä meille.

Pian hän ehti rantaan kysymään, voisiko liittyä hetkeksi seuraamme.

Hänen koukkuunsa oli tarttunut kolmikiloinen kuha. Hän ehdotti, että paistaisimme kalan nuotiolla ja söisimme yhdessä. Soutaja oli lähtenyt soitellen kalaan luullen, ettei kuitenkaan saisi saalista.

Harri auttoi kuhan fileoinnissa ja kypsensi fileitä valurautapannulla. Kalan valmistuessa juttelimme niitä näitä. Kalastaja osoittautui etunimikaimakseni.

Mikko oli kesäreissullaan soutanut vasta 40 kilometriä ja aikoi nukkua riippukeinussa toisella puolella saarta.

Välillä vähemmistöstressi nostaa varkain päätään minullakin.

Puheen edetessä hän kysyi, olenko Harrille sukua. Vastasin, että tavallaan kyllä, sillä olemme naimisissa. Sepä mainiota, hän vastasi ja jatkoi tiedustellen, kuinka pitkään olimme seurustelleet ennen häitä.

Kerroin, että pari kuukautta. Lisäsin, että mitä sitä jahkaamaan, jos on kerran löytänyt juuri sen oikean ja tällainen suhdemuoto tuntuu omalta.

Mikko hymähti hyväksyvästi ja totesi, että siipan – saati suuren rakkauden – kohdalle tulo on melkoista onnen kauppaa.

Jutellessa vierähti toinenkin tunti. Herkuttelimme vastapaistetulla kuhalla ja katsoimme auringonlaskua.

Sitten Mikko työnsi veneen vesille ja kiitti seurasta.

On tunnustettava, että vaikka retki olisi ollut onnistunut muutenkin, niin huomasin seuraavina päivinä usein palaavani tuohon mukavaan tilanteeseen. Mikon konstailematon suhtautuminen meihin lämmitti mieltä.

Työssäni tuen asiakkaita luovimaan itselle sopivin keinoin ennakkoluulojen ristiaallokossa. Silti välillä vähemmistöstressi nostaa varkain päätään minullakin silloin, kun ei ole kaiken kestävää työidentiteettiä panssarina tai omaa kuplaa suojana.

Oikeutus olla oma itsensä ei riipu muista ihmisistä, mutta sosiaalisissa tilanteissa ajattelemme miltei väistämättä muita. Vähemmistöstressi tarkoittaa eri vähemmistöryhmien kokemaa henkistä kuormitusta, joka johtuu esimerkiksi toistuvasta varautumisesta syrjinnän todennäköisyyteen.

Huomaavainen kohtaaminen on parasta, mitä voimme tehdä. Vieraallekin.

kirjoittaja on Sinuiksi-palvelun toiminnanjohtaja, YTM ja seksuaalineuvoja

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut