Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Perinteistä, hyvin tehtyä viihdettä – "Tyttöjen tanssit ja laulut aidonnäköisissä leveähelmaisissa mekoissa ovat viehkeitä"

Teatteriarvio: Nokian kesäteatterissa näytelmän harjoitukset alkoivat jo lumisateessa huhtikuussa. 29Ensi-illassa nautittiin sitten esityksen lisäksi lähes kolmenkymmenen asteen helteestä.

Tämä on suuri juhlapäivä - kahden vuoden jälkeen meillä on vihdoin ensi-ilta. Haluan kiittää teitä kaikkia sydämeni pohjasta. Te olette antaneet minulle voimaa, että olen jaksanut, kiitti Kaarina Lehtonen tunteita nostattavassa loppupuheenvuorossaan. Lehtonen vietti illassa 70-vuotistaiteilijajuhlaansa. Yhdeksänkymppinen näyttelijä on ollut vuosikymmeniä Nokian teatterielämän kantava voima.

Me tulemme taas perustuu Reino Helismaan samannimiseen iskelmään, josta hän muokkasi elokuvakäsikirjoituksen. Sen ohjasi vuonna 1953 Armand Lohikoski ja musiikin sävelsi Toivo Kärki.

Nokian Kesäteatteri on aina tehnyt laadukasta, perinteistä kesäteatteria ja saavuttanut vankan katsojakunnan.

Heli Pitkäsen ohjaus ja sovitus istuu nytkin hyvin nokialaisille ja roolituksessa on onnistuttu erinomaisesti. Näyttelijät ovat myös hyviä laulajia ja apua saadaan taustanauhoilla.

Illan ehdoton tähti on Marja Sorjosen Kaisa. Jo hänen sisääntulonsa hurmaa katsojat – tässä on itsenäinen ja sopivasti itsepäinenkin nainen vailla vertaa.

Kun näyttämölle saapuu Teemu Mäkelän Alpertti, huomaa, että vakka on löytänyt kantensa. Tämän parin lempeä on ilo seurata. Sorjosen vahva ääni taipuu niin tangoon kuin polkkaankin, mutta Alpertti saa apuvoimia Olavi Virralta. Musiikki siivittää tarinaa sujuvasti, mukana on paljon tuttuja lauluja ja myös Sami Varvion uusia sävellyksiä.

Nuoremman parin – Jannina Heimanin Sadun ja Jarno Huuhtasen Ollin - suhteessa on vaikeuksia, mutta hyvin käy heillekin.

Jännitystä esitykseen tuovat Kaisan vanhan myllyn havittelijoiden konnankoukut ja kosintayritykset. Kaisapa ei myy myllyään eikä tonttiaan uudelle tielinjaukselle. Tässä näytelmässä eivät kartanonomistajat ja vuorineuvoksettaret juhli, mutta hupia he tuovat.

Reippaat tukkilaiset ovat pieneen kylään odotettuja ja kiinnostavia vieraita. Tyttöjen tanssit ja laulut aidonnäköisissä leveähelmaisissa mekoissa ovat viehkeitä.

Tapio Huillan ja Joel Hongan lavastus istuu jälleen osuvasti Kennonnokalle.