Teatteriarvio: Viikinasaaren Tulitikkuja lainaamassa on kuin uudestisyntynyt!

Arvostelu: Näytelmän taitava näyttelijäviisikko luo hulvattoman hauskan esityksen, kirjoittaa Tamperelaisen teatterikriitikko Katariina Fleming.

Viikinsaaren kesäteatterissa nähdään Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa hersyvän hauskana esityksenä. Jarkko Tiainen vas., Risto Korhonen, Birgitta Putkonen, Heidi Kiviharju ja Janne Kallioniemi ihastuttavat myös laulutaidoillaan. Petteri Aartolahti

Katariina Fleming

Viikinsaaren kesäteatteri esitti jo viime kesänä Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa, mutta koronapandemian takia kausi jäi vajaaksi. Nyt Hanno Eskolan ohjaama esitys on puhjennut uuteen loistoon: se on hersyvän hauskaa ja viihdyttävää kesäteatteria.

Risto Korhosen sisääntulo räjäyttää suosionosoitukset – hurmaava näyttelijä on palannut estradeille. Hänen ei tarvitse kuin vilkaista yleisöön, kehonkieli on uskomattoman taitavaa. Tässä on aito Antti Ihalainen, mukavuutta rakastava nautiskelija, joka hetkessä kiertyy lattialle, peittää päänsä hatulla ja nukahtaa. Korhonen on täysiverinen koomikko, syntynyt näyttämölle. Hänen työtään seuraa kiitollisena.

Ihalaisen Anna-Liisa-vaimo ( Birgitta Putkonen) on kahvinkeittopuuhissa ja huomaa, että talosta ovat tulitikut loppuneet. Mies lähetetään kahdeksan kilometrin päähän lainareissulle.

Ihan heti hän ei kotiin palaile – matka venähtää ja tikut unohtuvat. Jussi Vatanen ( Jarkko Tiainen) tulee vastaan ja pyytää Ihalaista puhemieheksi. Vuoden leskeyden jälkeen Vatanen haikailee uutta vaimoa H eidi Kiviharjun Anna-Kaisa Hyvärisestä. Kosintamenot onnistuvat ja miehet lähtevät kihlojen ostoon. Matkalla he innostuvat juopottelemaan monen vuoden tauon jälkeen, joutuvat putkaan ja moniin kommelluksiin. Yllättäen he tapaavat Vatasen nuoruuden rakkauden, Kaisa Karhuttaren, joka hänkin on jäänyt leskeksi. Pian ovat käynnissä uudet kosintamenot.

Miehet ovat kehuskelleet olevansa matkalla Ameriikkaan ja tieto menee Ihalaisen vaimon korviin. Räätäli Kenonen ( Janne Kallioniemi) näkee tilaisuutensa ja alkaa kosiskella nuoruuden ihastustaan. Isännältä jääneet housut on tosin pienennettävä.

Juuri kun kaikki on uudessa järjestyksessä Ihalainen palaa kotiin ja alkaa uusi hullunmylly.

Algot Untolan alias Maiju Lassilan kieli on nautinnollista kuultavaa. Vuonna 1910 kirjoitetun näytelmän hahmot jaksavat riemastuttaa nykykatsojaa. Näyttelijöistä näkee, että pääsy vihdoin yleisön eteen on nautinnollista. Koko ryhmä yltää huikeisiin suorituksiin monissa rooleissaan ja lauluissaan. Härkönen-yhtyeen taitavasti esittämä J. Alfred Tannerin musiikki on olennainen osa kokonaisuutta.

Erja Mikkosen puvut heijastavat 20-lukua, Markku Mäkirannan pelkistetyn lavastuksen kruunaavat hevonen ja rattaat. Simo Savisaaren äänet ovat taattua työtä.

Viikinsaaren kesäteatteri

Tulitikkuja lainaamassa

Alkuperäisteos Maiju Lassila

Sovitus ja ohjaus Hanno Eskola

Musiikki J. Alfred Tanner

Musiikin sovitus Härkönen

Lavastus Markku Mäkiranta

Puvustus Erja Mikkola

Äänet Simo Savisaari

Koreografia (Komeetta) Ari Numminen

Rooleissa Risto Korhonen, Jarkko Tiainen, Birgitta Putkonen, Heidi Kiviharju, Janne Kallioniemi

Musiikki: HÄRKÖNEN: Ville Myllykoski, Juho Fabrin, Joona Kukkola, Jaakko Luoma, Teemu Broman

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut