Muusikon suvi: Jouko Mäki-Lohiluoma nauttii esiintymisestä ja taputuksista ja haluaa rakentaa sillan ihmisten välille.
Moni suomalainen tutustui Jouko Mäki-Lohiluomaan vasta menneellä television Talent-kaudella.
61-vuotiaan tamperelaismuusikon urakehitys on kuitenkin jatkunut pian 50 vuotta.
– Vuonna 1972 sain joulupukilta kitaran. Enoni näytti minulle kaksi sointua ja esitti totuuspohjaisen balladin Tom Dooleystä, Mäki-Lohiluoma muistelee.
Pian Joukon isoveli kopioi kelanauhalle useamman LP-levyllisen Johnny Cashin lauluja. Pohja tekemiselle oli valettu.
Jouko Mäki-Lohiluoma halusi alusta asti kirjoittaa sanoituksia, joissa kaikkea ei sanottu, vaan annettiin ymmärtää. Sama vähäeleisyys pätee myös hänen sävellyksiinsä.
– Minulle sopii mainiosti se, että laulun esittämiseen riittää yleensä kolme sointua ja laulajan puolen oktaavin ääniala.
Musiikin kautta voi syntyä yhteys.
Vähäeleinen kivijalka on toiminut monentyylisen tekemisen alustana. Kymmenen pitkäsoittoa urallaan julkaissut Jouko Mäki-Lohiluoma on luonut kantriotteella niin gospelia kuin ”maallistakin” musiikkia.
Hänen tunnetuin biisinsä on edelleen radiosta aika ajoin kajahtava Transitmies.
Pispalan vireän bändikentän keskellä elävä soittaja vaikuttaa orkesterissa jos toisessakin. Niistä tunnetuin, 30-vuotias tepastelubändi Yhden Joukon Yhtye on saanut rinnalleen englanninkielisen velipojan.
Artistin nuoruuden ajan englanninkielisiä kantribiisejä esittävä The Walking Finn Man Band hakee kansainvälistä näkyvyyttä muun muassa internetin onemanband-sivustojen kautta.
Kaiken ydin on kuitenkin Yhden Joukon Yhtye.
– Vaikka nautinkin esiintymisestä sinänsä, tärkein asia minulle laulujen kirjoittamisessa ja esiintymisessä on kokemus, että musiikin kautta voi syntyä yhteys.
– Tuntuu hyvältä nähdä ihmisten hymyilevän tai naurahtavan soittosysteemeilleni tai teksteilleni. Tai liikuttuvan, kun esitän omaa lauluani, jota olen itse kyynelsilmin kirjoittanut. Silloin toteutuu laulun taika: rakentuu silta ihmisten välille.