Teos: Monissa liemissä keitetyn tamperelaistoimittaja Juha Veli Jokisen kirja sai alkunsa, kun sukuhuvila tuhoutui.
Eletään 23. joulukuuta aamua vuonna 2010. Toimittaja Juha Veli Jokinen herää kotonaan puheluun. Kello käy vasta aamuviittä.
– Oletteko perikuntaa? On huonoja uutisia. Sukuhuvilanne on poltettu, kertoo ääni puhelimessa.
Jokinen kertoo käyneensä paikalla Alasenjärven rannalla samantien, todenneensa tilanteen ja palanneensa sitten kotiinsa nukkumaan. Jokinen kävi suihkussa, sillä haju palopaikalla oli voimakas ja kitkerä.
– Kun siitä heräsin, alkoi asian käsittely ja surutyö.
Kymmenen ja puoli vuotta myöhemmin näkee päivänvalon kirja nimeltään Tulessa (Kustannusliike Robustos), joka on tyyliltään autobiografinen. Kirja on yksi osa surutyötä. Se tarkoittaa sitä, että kokonaisuudessa on myös omaelämäkerran piirteitä, mutta tyylilaji on kuitenkin fiktiota.
Vaikka Jokinen tunnetaan vuosikymmenien ajalta kokeneena ja hyvin monissa liemissä marinoituneena toimittajana, tämäntyyppisen kirjan kirjoittaminen oli hänelle täysin uutta. Prosessi kesti lopulta vuosia, ja sen aikana hän haki apua myös asiassa meritoituneilta kirjoittajilta, kuten Seppo Jokiselta.
– Kirjan päähenkilönä on Jussi, jossa on aika paljon yhteisiä piirteitä jos minuun vertaa. Kirja kuvaa toisaalta ihmisen kasvua, nuoruuden päättymistä, seksuaalisuuden heräämistä – mutta myös rikosta, joka on tämä tuhopoltto, Jokinen kertoo.
Poliisi pääsi teon jälkeen nopeasti tekijöiden jäljille. Tampereella oli satanut lunta, ja epäillyt tekijät saatiin kiinni jalanjälkiä seuraamalla läheisestä kaupunginosasta.
Poliisi löysi tiensä asuntoon, jossa kaksi henkilöä seurasi pelastuslaitoksen hälytyskarttaa tietokoneensa ruudulta. Jokinen kertoo tapauksen yksityiskohdista edelleen tarkasti.
– Kun tällainen teko tapahtuu, se tuntuu hyvin nöyryyttävältä. Mummo ja pappa rakensivat talon vuonna 1924, ja suvun historiaa mahtuu niiden seinien sisään paljon. Sitä historiaa ja muistoja ei mikään tietenkään mielestä poista, mutta ei myöskään mikään taloudellinen sanktio korvaa.
Muistoja liittyy Alasenjärven rantaan kosolti. On hyviä ja traagisiakin: esimerkiksi veljen kuolema tämän kompastuttua ja lyötyä päänsä kohtalokkaasti. Ja lapsuuden kokemuksia: raunioista löytyy edelleen Jokisen pahasti hiiltynyt vanha, lapsuuden aikainen polkupyörä.
Entä motiivi? Jokinen on asiasta kysyttäessä hetken hiljaa.
– Kirjassa puhutaan, että se oli kosto, hän vastaa.
Elämä on sittemmin jatkunut. Jokisen perikunnan huvilan jäänteet näkyvät hyvin Teiskontieltä asti. On päärakennuksen kivijalka, Juha Velin vanha polkupyörä sekä rantasauna, joka säästyi joulukuussa 2010 tulen alta.
Mikä on sitten tontin kohtalo jatkossa?
– Kaupunki on ostanut tämän perikunnalta. Varmasti on niin, että kun kaupunki lähtee Niihaman aluetta kehittämään tulevina vuosina, niitä suunnitelmia helpottaa kun tämä alue on kaupungin omistuksessa.
– Olen varautunut siihen, että rantasauna on käytössäni vielä muutaman kesän. Sitten tälle paikalle on aika jättää hyvästit, Jokinen arvioi tulevaisuutta.
Kirjallisuuden saralla elämä kuitenkin on jatkumassa. Prosessi loi samantien uusia ideoita..
– Toinen kirja tulee varmasti. Siitä on luvassa jännityskirja...