Äitienpäivä ei ole kaikille ilon juhla – "Teema tulee esille säännöllisesti", sanoo diakoni Heidi Repo

Sunnuntaina Suomessa vietetään äitienpäivää. Valtaosalle päivä merkitsee oman vanhemman muistamista, mutta joillekin päivä symboloi pettymystä ja menetystä.

– Teema tulee esille säännöllisesti. On ihminen, joka on ollut äiti, mutta lapsi on kuollut tai sitten puhutaan ihmisestä, jolla on ollut ongelmallinen äitisuhde tai hän ei ole koskaan äitiään tavannut, sanoo Tampereen seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn diakoni Heidi Repo.

Repo on itse kahden lapsen äiti. Hänen äitienpäivänsä vietto sujuu varsin perinteisesti.

– Lapset laittavat aamupalan, ja varmasti myös soitamme lasten isoäidille. Niin kauan kuin äiti on elossa, hänelle voi kertoa asioita ja äiti voi sitten kertoa, mitä hänelle kuuluu, se on mukavaa, Repo kuvailee.

Kalevankankaalla eletty elämä ja sen raadollisuus näyttäytyy hyvin toisella tavalla. Suurella alueella on kaksikin osiota, joihin on haudattu aikoinaan hyvin varhain kuolleita pieniä lapsia.

Ja sitten on yksinäinen hautakivi, jossa lukee koruttomasti ”ÄITI”.

– Tämä on omistettu kaikille äideille yhteisesti, tutuille ja tuntemattomille, Repo sanoo.

Seurakuntayhtymä on järjestänyt äitienpäivän alla keskusteluapua Kalevankankaan hautausmaalla. Varsinaisesti äitienpäivänä tällaista päivystystä ei ole, mutta keskusteluja on käyty keskiviikosta perjantaihin. Keskusteluja jatketaan kesällä, jolloin apu on päivittäistä arkipäivisin.

Repo ajattelee, että tädin roolin löytäminen läheisten lasten elämässä voi joillekin tuoda lievitystä kipeään kaipuuseen ja suruun oman äitiyden vaille jäämisessä.

– Se ei toki poista sitä menetystä, mutta auttaa siinä ettei jää ajatustensa kanssa yksin. Suurin möykky syntyy siitä, että hautaa asiat sisälleen eikä pysty käsittelemään niitä yksin, sanoo Tampereen seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pastori Ville Aalo.

Seurakunnan työntekijöitä tarvitaan myös siinä, kun ihminen tulee hautausmaalle ja haluaisi löytää sellaisen sukulaisensa haudan, joka on tullut iän myötä mieleen. Seurakuntalaiset osaavat auttaa siinäkin, jos omaisen hautaa tarvitsee etsiä.

– Sen olen havainnut, että kun ihmiselle tulee ikää lisää, häntä alkavat kiinnostaa tällaiset asiat kuten oman sukunsa ja sukulaistensa historia ja menneisyys, Aalo sanoo.

Hautausmailla järjestettävää keskusteluapua kokeiltiin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Apu osoittautui niin tarpeelliseksi, että sama mahdollisuus on käytössä tänä vuonna.

– Kesäkuussa ja heinäkuussa ollaan tässä arkisin kello 12–16 välisenä aikana. Juhlapyhien alla on järjestetty vastaavanlaista toimintaa myös Lamminpäässä sekä Messukylän hautausmaalla, kertoo Ville Aalo.

Kysyntää on ollut. Viime vuoden kesällä seurakuntatyöntekijöiden pakeilla kävi lopulta satoja seurakuntalaisia.

– Yli 700 taisi olla lopullinen lukumäärä, Repo sanoo.