Harteikas ja hyvärunkoinen vai lyhyt ja pyöreä? Kireä, mutta lempeä vai rehellinen, mutta sulkeutunut? Ehkä sittenkin pitkä ja roteva.
Määrittelyt eivät kerro ihannekumppanin olemuksesta ja luonteenpiirteistä deitti-ilmoituksessa vaan kuuluvat viinisanastoon, jonka avulla on tarkoitus kuvailla sitä, millaista on viini, jonka ohessa termiä käytetään.
On siis tarkoitus, mutta onnistuuko tarkoitus? Mitä viinitermistö oikeasti kertoo kuluttajalle?
– Minun viestini on, että älkää niistä välittäkö, niitä on turha lukea, sommelier Matti Kuukkanen-Fager tamperelaisesta Ravinteli Berthasta sanoo toppuutellen termi-intoilijoita.
No, miksi tälläinen sanasto on sitten luotu? Kuukkanen-Fager arvioi, että joku on jossain kuvitellut, että kun tällaisia termejä käytetään, ihmisten olisi jotenkin helpompi sisäistää, millaisia viinit ovat ja miltä ne maistuvat. Kuukkanen-Fagerin mielestä asia on toisinpäin: termit tekevät ymmärtämisestä vielä vaikeampaa.
– Kun olin viinimestarikoulussa, siellä opeteltiin muun muassa viinimaistelun ohessa kertomaan muille oppilaille, mitä viinistä kunkin mielestä löytyi. Siellä kuvailtiin esimerkiksi sitä, onko viinissä voimakkaat tanniinit, korkea hapokkuus ja hapottunut maku. Minä sitten kerran vuorollani luettelin, kun kerran ammattilaispiirissä olimme, kemiallisten yhdisteiden nimiä, joita viinissä oli. Muut ihmettelivät, että mitä sinä puhut ja sanoin, että reaktionne kuvaa kuluttajan tunteita, kun hänelle puhutaan viinisanaston termein.
Jotenkin viiniä olisi hyvä selittää asiakkaalle vai onko? Riippuu siitä, mihin hän tulee sitä ostamaan ja nauttimaan.
– Olen töissä ravintolassa (Berthassa), jonne tullessaan asiakkaalla on etukäteisoletus, että me tiedämme paljon muun muassa viineistä. Keskustelu asiakkaan kanssa meneekin yleensä niin, että tuokaa jotain, kyllä te tiedätte hyvät viinit.
– Samaan yritykseen kuuluvassa Huberissa käy enemmän asiakkaita, jotka haluavat itse valita viinin tai heille kannattaa suositella jotain. Kun Huberissa suositellaan viiniä niin puhutaan Berthaa enemmän sen hinnasta, Matti Kuukkanen-Fager linjaa.
Sommelier Kuukkanen-Fager sanoo viinin olevan asia, joka ei ole ihmisen elämässä kaikkein tärkeimpien joukossa. Miksi siitä pitäisi tietää jotain, hän pohtii.
Mies sanoi jo vuonna 2016 Pullon henki -blogissa, että ”tulee varoa luomasta mielikuvaa siitä, että viinistä nauttiakseen siitä täytyy tietää valtavasti ja pystyä analysoimaan maistamaansa tarkasti”.
Hän on yhä samaa mieltä.
– Vaimoni on ollut minulle tässä asiassa hyvä opettaja. Kun aikoinaan innostuin jostain viinistä ja menin suu vaahdoten hänelle selittämään, että haista ja maista tätä ja mitä löydät siitä, totesi vaimoni vain, että tämä tuoksuu viinille, Matti Kuukkanen-Fager muistelee.
Kun ihminen maistaa tarpeeksi monta pulloa viiniä, hän ehkä jo löytää eroja viinien makujen välillä. Ihminen ostaa sen jälkeen kalliimpia viinejä ajatellen, että niistä löytyy vielä enemmän eroja, mutta huomaakin ehkä, että ne eivät olleet hintansa väärtejä.
– Silloin hän voi kysyä ammattilaiselta, että mistä se johtui ja ammattilainen kertoo hänelle, että se johtui tästä ja tästä, mutta jos jostain tietystä mausta tykkäsit niin sitä löytyy vastaavasti näistä ja näistä viineistä, Matti Kuukkanen-Fager selventää.
Hän toivoo, että asiakaspalvelu osataan Suomessa hoitaa sukupolvi sukupolvelta paremmin. Kuulemma näkyy jo viitteitä siitä, että tarjoilijat puhuvat asiakkaille viineistä niin, että siitä on hyötyä kuluttajalle.