Televisio: Eturivin uutisankkuri voitti aikoinaan Ilveksessä salibandyn B-nuorten Suomen-mestaruuden. Nyt ruutukasvoa luullaan usein Alepan työntekijäksi.
Elettiin vuotta 1995, kun ryhmä Tampereen Messukylän koulun oppilaita vietti aikaansa koulupäivän jälkeen Hakametsän jäähallilla.
Suomessa elettiin kokonaisvaltaista jääkiekon kulta-aikaa: kevään historiallinen MM-kulta ei ollut muutamassa kuukaudessa unohtunut oikeastaan millään tavalla.
Tampereella hype oli edelleen huomattavan kovaa, sillä joukkueessa oli todella paljon tamperelaisia tai tamperelaisjoukkueiden pelaajia.
Oppilaat tulivat koulupäivän jälkeen hallille ja kävivät harjoitusten jälkeen kovaa kilpailua siitä, kuka saisi kenenkin pelaajan mailan.
Yksi napero laumassa oli Lukonmäen poika Jaakko Loikkanen, tuolloin 10 vuotta.
– Olin silloin kova kiekkomies. Välillä hallilta lähti mailan kanssa, välillä ei. Joskus mailoja ongittiin myös hallin roskiksista.
Tällä hetkellä on hyvä olla juuri tässä.
– Lapsuuteni oli hyvää lama-ajan lapsuutta. Koko ajan oltiin ulkona ja pelattiin jotain. Yleisurheilua, pipolätkää, palloilulajeja.
Tuolloin Loikkasella ei ollut vielä hajuakaan siitä, että elämä veisi koko kansan tunnistamaksi ruutukasvoksi. Pallopelit ja urheilu sen sijaan veivät senkin edestä: erityisen paljon nuori Loikkanen piti salibandystä, joka oli tuohon aikaan vielä hieman suurelta yleisöltä vieras laji.
– Pelasin tosimielellä A-juniorivaiheeseen asti. Sitten piti tehdä valinta, että kiinnostaako laji ammattimaisella tasolla, eikä se kiinnostanut tarpeeksi.
Salibandyuran kirkkaimmaksi hetkeksi nousi Ilveksen riveissä saavutettu B-junioreiden Suomen-mestaruus.
Koulu kulki koko ajan tiiviisti rinnalla. Kirjoittaminen tuntui erityisen mieluisalta. Loikkanen haaveili lehtimiesurasta kirjoittavana toimittajana.
Lukion ja armeijan jälkeen elämä jatkui tiedotusopin opiskelijana Tampereen yliopistossa. Vielä tässäkään vaiheessa Loikkanen ei ajatellut, että ammatillinen tulevaisuus löytyisi ruutukasvona. Sen sijaan hän halusi kirjoittaa.
– Vuonna 2009 finanssikriisi iski rajusti maakuntalehtiin. Aloin miettiä, onko oma tulevaisuuteni sittenkään printtimedian puolella, Loikkanen muistelee.
Vastaus ammatillisesta tulevaisuudesta alkoi hahmottua seuraavana keväänä.
– Syksyllä 2010 hain ja pääsin työharjoitteluun Ajankohtaiseen Kakkoseen. Siitä tuli nopeasti se fiilis, että tässä tämä on. Työssä yhdistyy kuva ja ääni, ja television puolellakin toimittaja saa kirjoittaa edelleen varsin paljon, Loikkanen kertoo.
Säännöllisesti Loikkasta on näkynyt ruudussa vuodesta 2014 lähtien. Työnantaja on vaihtunut matkan varrella Yleltä MTV:n puolelle, ja 28 vuoden tamperelaisuuden jälkeen kotiosoite on löytynyt Helsingistä, Vantaalta ja jälleen uudemman kerran Helsingistä. Lehden ilmestymispäivänä lauantaina Loikkanen täyttää 36 vuotta.
– En ole lähtenyt koskaan rakentamaan mitään roolia. Olen ajatellut, että minun ei tarvitse esittää mitään. Julkisuus ei sillä tapaa ole juuri elämää muuttanut. Kun menee Alepaan, joku voi tulla kysymään, että näytät tutulta, oletko kenties kaupan työntekijä?
Uratavoitteiden asettaminen ei tunnu ainakaan tällä hetkellä ajankohtaiselta.
– Tällä hetkellä on hyvä olla juuri tässä.
Pienempiä tavoitteita voisi olla se, että Pöllölaakson ruokalasta saisi Loikkasen suurta herkkua, mustaamakkaraa.
– Sitä pitää saada säännöllisesti. Ennen koronaa kävin Tampereella noin kerran kuukaudessa. Niillä reissuilla käyn usein myös Tammelantorilla.