Matojen luikertelu ja vedenalainen maailma näyttävät kiehtovan Korkeasaaren valkopääsakeja enemmän kuin seeprojen puuhat tai metsän tapahtumat.
Tämä ilmeni Korkeasaaren eläintarhan ja Aalto-yliopiston tutkimuksessa, jossa näille pikkuapinoille annettiin katsottavaksi erilaisia videoita. Toisaalta on mahdollista, että matojen ja vedenalaisen maailman kiinnostavuutta lisäsi ajoitus: ne esitettiin apinoille kokeen puolivälissä, jolloin apinat olivat jo tottuneet tutkimuslaitteisiin, mutta uutuudenviehätystä oli vielä jäljellä.
Tutkimuksen tavoitteena oli löytää uusia keinoja lisätä eläintarhaeläinten hyvinvointia. Perinteisesti eläimiä on aktivoitu esimerkiksi piilottamalla ruokaa.
Tutkimuksessa seitsemälle valkopääsakille rakennettiin tunnelin muotoinen laatikko, jossa oli näyttö, kamera ja tilan käyttöä mittaavat tunnistimet. Jos eläin meni laatikkoon, siellä alkoi pyöriä viikoittain vaihtuva video.
Aiheina olivat vedenalainen maailma, kastematojen luikertelu, seeprat, makit, metsäkauriit, abstrakti taide ja metsän tapahtumat.
Tutkijat tarkkailivat apinoiden käyttäytymistä yhteensä useita viikkoja. Sinä aikana sakit käyttivät selvästi eniten aikaa katsellen videoita, jotka esittelivät vedenalaista maailmaa tai matoja. Vähiten niitä tuntuivat kiinnostavan videot, joissa esiteltiin muita eläimiä eli seeproja, makeja tai metsäkauriita.
– Huomasimme, että apinat kiinnostuivat videoita esittävästä näytöstä. Ne katselivat ja koskettelivat sitä. Huomasimme myös, että apinat erottavat asioita näytöltä. Yksi videoista esitti samoja matoja, joilla apinoita ruokitaan päivittäin, ja apinat itse asiassa yrittivät nuolla näyttöä niitä katsellessaan ja kiersivät tunnelin taakse katsomaan, olivatko madot sen takana, sanoo tiedotteessa Aalto-yliopiston maisteriopiskelija Vilma Kankaanpää.
Olennaista oli, että sakit saivat itse valita, halusivatko ne katsoa videoita vai eivät. Valinnanvapaus lisää tutkijoiden mukaan hyvinvointia.
– Usein kun teknologiaa käytetään eläinten kanssa, esimerkiksi ääniä soitetaan antamatta eläinten valita, mitä ne haluavat kuunnella ja haluavatko ne ylipäänsä käyttää teknologiaa. Meille oli tärkeää löytää tavat antaa niiden itse vaikuttaa ympäristöön ja teknologian käyttöön, sanoo tiedotteessa tutkijatohtori, Aalto-yliopiston vieraileva tutkija Ilyena Hirskyj-Douglas.
Tutkijat havaitsivat, että kun laatikossa pyöri video, sakit rapsuttivat itseään selvästi vähemmän kuin silloin, kun laatikossa ei ollut videota. Ero oli tilastollisesti merkittävä. Apinoilla usein toistuva raapiminen on merkki stressistä.
Tutkimustulokset on vastikään julkaistu Animals-tiedelehdessä.
Aiemmin Aalto-yliopiston tutkijat ovat kokeilleet soittaa valkopääsakeille vastaavassa laatikossa ääniä. Tuolloin tutkijat havaitsivat, että apinat kuuntelivat enemmän liikenteen ääniä kuin sateen ropinaa, musiikkia tai hiljaisuutta.
Korkeasaaren tutkimuskoordinaattori Kirsi Pynnönen-Oudman uskoo, että niin ääntä kuin videota voidaan tulevaisuudessakin eläintarhassa käyttää asuvien eri kädellisten ja mahdollisesti myös esimerkiksi joidenkin lintujen aktivoinnissa. Esimerkiksi papukaijat ja varislinnut voisivat hyötyä teknologiasta.
– Laitteiden täytyy tietysti kestää eläinten käsittelyä, joten kovakätisille tai terävähampaisille eläimille pitää olla omat laitteensa. Etuna on, että sisältöä on saatavissa lähes rajattomasti, eikä laitteen käyttö näin ollen ole kallista, Pynnönen-Oudman sanoo tiedotteessa.