Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio | Saatana saapui Moskovaan kymmenen kriitikon edessä – Näin sen näki Tamperelaisen Katariina Fleming

Teatteriarvio: Antti Mikkolan ohjaus suurklassikosta Saatana saapuu Moskovaan on loisteliasta teatteritaiteen juhlaa.

Tampereen Teatteri päätti tuoda kevään suurtuotantonsa Saatana saapuu Moskovaan ensi-iltaan vain kymmenelle kriitikolle. Kaikki tunsivat varmaan itsensä etuoikeutetuiksi seuratessaan Antti Mikkolan taitavasti ohjaamaa esitystä. Mihail Bulgakovin mestariteos muuntui häikäiseväksi kokonaistaideteokseksi.

Mihail Bulgakov (1891–1940) kirjoitti pääteostaan Master i Margarita, suomeksi nimellä Saatana saapuu Moskovaan, Stalinin hirmuvallan aikana Neuvostoliitossa vuosina 1928–40. Ensimmäinen versio paloi uunissa 1930, toinen versio valmistui 1936 ja kolmas 1937. Kuukautta ennen kuolemaansa kirjailijan oli pakko lopettaa työ, jonka vaimo viimeisteli.

Teos julkaistiin ensi kertaa kirjallisuuslehti Moskvassa vuosina 1966–67 sensuroituna ja lyhennettynä versiona. Täydellisenä se painettiin vasta 1973. Suomen ensipainos viisisataasivuisesta kirjasta on vuodelta 1969. Vuoden 1980 painokseen Esa Adrian on kirjoittanut perusteellisen ja analyyttisen selostuksen kirjasta ja toteaa ettei neuvostokirjallisuus tunne toista niin ainutlaatuisen fantasiarakennelman veroista teosta.

Kirja jakautuu kolmeen eri risteilevään tarinaan: Saatana saapuu Moskovaan, Mestarin ja Margaretan kiihkeään rakkaustarinaan sekä Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen aikaan Jerusalemissa.

Antti Mikkola on onnistunut sovittamaan ja ohjaamaan jättiteoksen vajaaseen kolmeen ja puoleen tuntiin. Hän on löytänyt kirkkaan ytimen, luonut hienon kokonaisuuden. Katsoja nauttii mielikuvituksellisesta kaleidoskoopista, josta löytyy yhä uusia ulottuvuuksia.

Teppo Järvisen huikea lavastussuunnittelu saa lisävoimaa Tiiti Hynnisen valo- ja videosuunittelusta sekä Hannu Hauta-ahon äänisuunnittelusta. Visuaalinen kokonaisuus on yltäkylläinen.

Mari Pajulan puvut vievät 30-luvulle ja kauas historiaan, Jonna Lindström onnistuu kampauksissa, maskeissa ja peruukeissa luomaan aina oikean ajan henkeä.

Koko näyttelijäryhmän työ on huikeata – vihdoin on päästy näyttämölle. Erityisesti nousevat esiin suurissa rooleissa Esa Latva-Äijön saatana, Antti Tiensuun mestari, Pia Pilzin Margarita, Jukka Leistin Pontius Pilatus ja Ville Majamaan kirjailija.