Virusten perimä säilyy ikivanhoissakin ihmisluissa – Helsingin yliopistossa tehdyistä löydöksistä syntyi kokonaan uusi tutkimusala

Arkeovirologian avulla voidaan saada arvokasta tietoa menneitä epidemioita aiheuttaneista virustyypeistä tai selvittää esimerkiksi historiallisia muuttoliikkeitä. Kuvassa Mari Toppinen (vas.) ja Maria Perdomo. Veikko Somerpuro
Klaus Nurmi

Klaus Nurmi

Havainto virusten perimän säilymisestä ihmisluissa on synnyttänyt kokonaan uuden tutkimussuuntauksen arkeovirologian.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa osoitettiin ensimmäisenä maailmassa, että virusten perimä säilyy ihmisluissa. Viruslöydökset voivat mullistaa virusten ja infektiotautien historian tutkimuksen.

Jotkut virukset jättävät tartunnan jälkeen perintöaineksensa eli genominsa pysyvästi isännän kudoksiin. Tätä ilmiötä kutsutaan persistenssiksi, ja se on usein elinikäistä. Persistenssin mekanismit ovat monien virusten osalta vielä tuntemattomia.

Mari Toppinen tutki väitöskirjassaan parvorokkoviruksen perimän säilymistä ihmisen pehmytkudoksissa ja luissa sekä muiden virusten perintöaineksen esiintyvyyttä ihmisluissa. Tutkimuksessa selvisi, että sekä tuoreet että ikivanhat ihmisluut soveltuvat erinomaisesti virusten esiintyvyyden ja evoluution tutkimiseen.

Tutkimuksessa löydettiin ensin parvorokkoviruksen perintöainesta toisen maailmansodan aikaisten vainajien luista.

– Löydöstä seuranneissa tutkimuksissa löysimme ennennäkemättömän suuren määrän ihmisvirusten perintöainesta oman aikamme luista. Näihin kuuluivat herpes-, papillooma- ja polyoomaviruksia, hepatiitti B -virus, sekä TT-virus, Toppinen kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.

Löydös aloitti käytännössä kokonaan uuden tutkimussuuntauksen, arkeovirologian, jossa virusten ja infektiotautien alkuperää voidaan selvittää tutkimalla muinaisia ihmisjäänteitä.

Arkeovirologian avulla voidaan saada arvokasta tietoa menneitä epidemioita ja pandemioita aiheuttaneista virustyypeistä.

– Ensimmäisen tutkimuksemme jälkeen on viime aikoina julkaistu viruslöydöksiä, mukaan lukien historiallisia isorokkovirustyyppejä ja hepatiitti B -viruksen tyyppejä, jopa tuhansia vuosia sitten eläneiden ihmisten hampaista ja luista, Toppinen huomauttaa.

Lisäksi virusten luissa säilyneen perimän avulla saatetaan arkeovirologiaa tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi ihmisten tunnistuksessa tai historiallisten muuttoliikkeiden selvittämisessä.

Virusperimän säilyvyydestä ihmiskudoksissa voivatkin hyötyä virologien ja epidemiologien lisäksi mm. antropologit, arkeologit ja oikeuslääkärit.

FM Mari Toppinen väittelee 19. helmikuuta kello 13 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Parvoviral genomes in human soft tissues and bones over decades".

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut