Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Veli odottaa Milanan puhelua – Muistisairaat ja omaiset saavat kotiin saakka tukea tabletilla

Tekniikka: Pirkanmaan Muistiyhdistys tuo muistisairaille ja omaisille tukea kotiin saakka, mutta tabletin videopuhelun välityksellä

Muistisairaus kapeuttaa usein kodin ulkopuolista elämää ja ihmissuhteita. Koronaepidemia on lisännyt entisestään kontaktien puutetta ja eristäytymistä.

Pirkanmaan Muistiyhdistys on tuonut avuksi Ilo muistaa ja onnistua -hankkeen, jossa yhteyttä muistisairaisiin ja heidän läheisiinsä pidetään kotiin tuodun tablettitietokoneen avulla.

Pirkanmaan Muistiyhdistys aloitti uuden hankkeen syksyllä ja mukaan on saatu kotonaan asuvia muistisairaita ja heidän läheisiään.

– Veimme heille kotiin tabletin, johon on valmiiksi asennettu helppokäyttöinen ohjelma ja neuvomme laitteen käytössä. Tukihenkilömme soittaa videopuhelun määräpäivinä. Apuna on Ilo muistaa ja onnistua -kirja, josta valitaan tekemistä yhteisiin hetkiin. Muistisairaan tukemisen lisäksi omaiselle tarjotaan mahdollisuus keskustelun ja tuen saamiseen. Tavoitteena on vahvistaa muistisairaan ja omaisen hyvinvointia, kertoo projektivastaava Kirsi Mustonen ja jatkaa, että mukaan mahtuu vielä uusia osallistujia.

Mukana hankkeessa on koulutettuja tukihenkilöitä ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. He ottavat yhteyttä muistisairaisiin sovittuna päivänä ja keskustelevat tabletilla videopuheluna ja näkevät toisensa.

Milana Lappalainen, 20, opiskelee psykologiaa Tampereen Yliopistossa ja kandivaiheessa opiskeluun kuuluu tutustuminen työelämään.

Aluksi Veli ei ollut yhtään innostunut tabletin avulla tehtävistä harjoituksista.

– Sain tukiystäväkseni Veli Hämäläisen ja hänen vaimonsa Sylvian. Soitan Velille joka perjantaiaamu ja hän muistaa aina kysyä mitä minulle kuuluu. Alkuaikoina tutustuimme toisiimme ja juttelimme elämästä, mutta pian Veli alkoi kiinnostua myös tehtävistä. Mitäs tänään opiskellaan, hän muistuttaa usein. Erityisesti Veli pitää tietovisoista ja ajankohtaisista asioista, kiittelee Milana Lappalainen.

Veli, 88, ja Sylvia, 80, Hämäläinen ovat asuneet senioritalo Frans Emilissä jo kymmenen vuotta. Kauniin, avaran kodin ikkunoista näkyy Pyynikin kenttä, jossa pienet luistelijat ilahduttavat heitä.

Pariskunnalla on yhteisenä harrastuksena esperanto ja sen myötä he ovat matkustelleet takavuosina paljon. Tutuiksi ovat tulleet niin Islanti, Kiina, Australia kuin Japanikin. Muistoina matkoista on Velin tekemässä vitriinissä suuri nukkekokoelma.

Veli on myös taitava kirjoittaja ja toimittanut Karjalaan liittyvää Koivistolaisii Koivulehtii -lehteä ja Esperanto-lehteä. Työuransa hän on tehnyt Kemiössä tiilitehtaalla ja Ajokissa työntutkijana, josta jäi eläkkeelle. Sylvia Hämäläinen on toiminut luokanopettajana Lentävänniemen koulussa.

– Aluksi Veli ei ollut yhtään innostunut tabletin avulla tehtävistä harjoituksista, mutta nyt hän toivoo niitä. Milanan soittoa hän odottaa kovasti ja heillä riittää paljon yhteistä puhuttavaa. Soitot ovat hänelle viikon kohokohta. Näin korona-aikana täällä talossa ei ole ohjelmaa eikä harrastuksia, joten virikkeet ovat tarpeellisia, kertoo Sylvia-vaimo.

Samaa mieltä on Veli itse. Hänelle yhteiset hetket Milanan kanssa ovat tärkeitä ja virkistäviä.