Takavuosien huippupainija Juha Ahokas lähti EM-kisoihin kropalla, joka oli hädin tuskin kävelykunnossa – "Vilu, nälkä ja kuolemanpelko ovat urheilijan parhaat motivaattorit"

51 vuotta viime syyskuussa täyttänyt entinen raskaan sarjan painija, nykyinen Messukylän seurakunnan ylivahtimestari Juha Ahokas ei tottunut urallaan siihen, että asioista valitetaan. Ei varsinkaan pikkuasioista. Hyvä, jos valitettiin suuristakaan.

Ensimmäinen suuri asia tuli mukaan vuonna 1989. Neuvostoliiton Aleksander Karelin oli tullut raskaaseen sarjaan rytinällä ja voittanut näytöstyyliin olympiakultaa vuotta aiemmin. Ahokas päätti kokeilla silloisen Suomen päävalmentajan kanssa, auttaisivatko Karelinin voimaharjoitteet asiassa. Apuna oli Karelinin oma valmentaja.

– Hän sanoi, että on tämmöinen treeni jonka Karelin tekee aina ennen kuin menee painimaan.

Treeni oli kaukana satujumpasta. 200 kiloa levytankoon ja siitä painot suorilta jaloilta kyynerpäille. Kymmenen toistoa ja kymmenen sarjaa. Ahokas laittoi rautaa tankoon "vain" 190 kiloa.

– Jossain vaiheessa olimme leirillä Haukiputaalla. Heräsin eräänä aamuna siihen, että selkä oli niin kipeä että pystyin hädin tuskin kävelemään.

Ahokas hoiti suuren osan painiurastaan tältä pohjalta. Kipu aiheutti sen, että Ahokas kertoi että käytännössä koko ajan oli pakko olla liikkeessä, muuten tunne oli suorastaan sietämätön.

Vuonna 1999 oli leikkauksen aika. Kivun juurisyy selvisi: hermo oli käytännössä täyspuristuksessa vuosikymmenen ajan.

– Leikannut lääkäri totesi, että hänkin meinasi tehdä sinusta jalattoman miehen. Jalan päähermo oli rustopatin sisällä, ja lääkäri tuumasi että onneksi huomasi sen ajoissa ennen kuin alkoi pattia leikkaamaan. Siinä olisi mennyt samantien toinen jalka pois pelistä.

Eikä siinä vielä kaikki.

– Kahden viikon päästä leikkauksesta ilmoitin lääkärille, että lähden SM-kisoihin. Hän kysyi, että oletko kännissä. Sanoin, että mulla on lajiin uusi tekniikka.

Kohta vaivainen mies nähtiin myös EM-kisoissa. Ja nähtiin monta kertaa sen jälkeenkin.

Uusi tekniikka pohjautui siihen, että Ahokas otteli vastustajan mukaan. Osan ajasta Ahokas käytti vastustajaa "kävelykeppinä", eli pystypainia suosien vältteli mattopainia viimeiseen asti.

– Kaverit eivät tainneet tietää mitään, mistä siinä oli kyse. Odottelin kaverin aloitetta, passasin sen ja tein oman liikkeen heti sen perään. Sillä konstilla ratkesi useampi matsi.

Tällä taktiikalla tuli myös EM-kultaa toukokuussa 2003.

Viimeinen niitti uralle tuli vasta 2007, kun välilevy hajosi ristivyöheitossa. Siihen mennessä Ahokas oli ehtinyt painia muun muassa 30 SM-kultaa.

– Unelmat, haaveet ja esikuvat. Ne ovat aina ajaneet kaiken edelle. Se ei kysy rahaa, se ei kysy jaksamista. Jos lopetan liikkeen, olen lihatehtaalla, Ahokas muistaa ajatelleensa usein.

– Paini ei ole hauskaa eikä kivaa urheilua. Vilu, nälkä ja kuolemanpelko ovat urheilijan parhaat motivaattorit, Ahokas sanoo.

Mainos: Accountor

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut