Naapurit: Arttu Mustila päihitti kaverit harjoittelematta ja tähtäsi huipulle.
Lempääläläinen Arttu ”Artuzio” Mustila valittiin vuoden e-urheilijaksi. Mustilan laji on NHL. Urheilua pienestä pitäen harrastaneen Mustilan laji oli jalkapallo. Kavereiden kanssa hän kuitenkin pelasi myös jääkiekkoa ja salibandya.
– Mentiin joku päivä kaverin luo pelaamaan änäriä pleikalla. Minulla ei ollut sitä ja kaverit olivat harjoitelleet enemmän, mutta voitin heidät, Mustila kertoo.
Siitä Mustila tajusi, että hän voisi menestyä konsolipeliä pelaamalla.
– Otin tavoitteeksi olla jonain päivänä maailmantilaston kärjessä.
Maailmanrankingin kärkeen Mustila pääsi vuosi sitten.
Viime vuosi oli muutenkin onnistunut. Mustila voitti sekä Suomen että Euroopan mestaruudet.
Pitää osata strategisesti miettiä, mitä teet kentällä ja miten asetat pelaajat.
Suomessa pelattiin viime keväänä ensimmäistä kertaa eLiiga, jossa joukkueet olivat samat kuin oikeassakin jääkiekon Liigassa. Siinä Mustila edusti Tapparaa ja voitti eLiigan mestaruuden.
NHL:n pelaamisessa viehättää tempo ja taktiikkamahdollisuudet.
– Tykkään, kun siinä on aika nopea tempo ja saa tuoda uusia kuvioita, Mustila kuvailee.
”Änäriä” pelataan usein kaveriporukalla. Lajissa järjestetään myös turnauksia, josita voi voittaa rahaa.
Mustila on pelannut tosissaan vuodesta 2017. Vuonna 2018 hän pääsi pelaamaan MM-kisoihin: ensin Tukholmaan ja sieltä lopputurnaukseen Las Vegasiin. Mustila arvelee, että katsojia Vegasissa oli 50–100 000. Mustila sijoittui lopulta kuudenneksi.
Jotta konsoli-NHL:ssä voi menestyä, vaaditaan paljon sorminäppäryyttä ja nopeita refleksejä.
– Pitää osata strategisesti miettiä, mitä teet kentällä ja miten asetat pelaajat.
Kärkipelit ratkotaan kuitenkin Mustilan mukaan henkisellä puolella: pelissä pärjää se, jonka hermot kestävät.
– Mulla on sellainen luontainen tuntuma, että keksin nopeasti, miten päästä eteenpäin ja saa tyhjää tilaa. Aina askeleen edellä vastustajaa. Ja hyvät hermot ja paineensietokyky, Mustila kuvailee omia vahvuuksiaan.
Pelissä on kentällinen kiekkoilijoita, mutta pelaaja voi ohjata vain yhtä kerrallaan. Pelissä täytyy tietää, kuinka omat tietokonepelaajat liikkuvat. Mustila kertoo, että pelaaja voi kuitenkin laatia strategian, jolla omat liikkuvat. Ominaisuuksien tunteminen ja strategioiden hiominen vaatii kuitenkin pelaamista. Mustila kertoo pelaavansa fiiliksen mukaan, mutta vähintään kolmesta neljään tuntia päivässä. Toisinaan tunteja tulee työpäivän verran tai ylikin. Päivittäin pelaamalla pysyy tuntuma yllä.
Pelaamalla voi myös elättää itsensä, mutta se on tällä hetkellä vielä melko harvinaista.
– Riippuu pitkälti siitä, onko sopimusta vai ei. Itsellä ei tällä hetkellä ole. Euroopassa on 1–2 pelaajaa, jotka saavat kuukausipalkkaa ja Amerikassa vähän enemmän. On se mahdollista, mutta aika harvinaista, Mustila sanoo.
Moni tekee pelaamisen ohella jotain muuta. Mustila kertoo, että tällä hetkellä hän keskittyy pelaamiseen. Varasuunnitelmakin on kuitenkin olemassa: Mustila aikoo pyrkiä opiskelemaan.
Usein keskustellaan siitä, onko e-urheilu oikeaa urheilua. Mustilan mielestä on ja hän uskoo, että jonain päivänä e-urheilu on yhtä suosittua kuin niin sanottu tavallinen urheilu.
– Tässä tehdään samanlainen taustatyö ja vaatii sekä fyysistä että henkistä kanttia. Harrastepelaajat ovat eri asia.
Mustila sanoo, että konsolijääkiekosta voi saada myös taktiikoita myös oikeaan kaukaloon.
– Kun olet tätä pitkään pelannut, niin voit tuoda tästä konsolipelistä oikeaan.