Naapurit: Pitkän linjan Matti Kuusela koosti valokuvakirjan kunnianosoituksena ystävälleen.
Nokialainen Matti Kuusela keräsi työparinsa, viime vuonna menehtyneen valokuvaaja Raine Lehtorannan elämäntyön kovien kansien väliin. Koko työtä ei yksiin kansiin toki saa, sillä Lehtoranta jätti jälkeensä 700 000 kuvaa.
Lehtoranta ja Kuusela olivat työpari lähes 30 vuotta ja yhdessä he kävivät ”kaikki maailman mahdolliset ja mahdottomat paikat lävitse kahdestaan”. Kun Lehtoranta kuoli huhtikuussa 2019, Kuusela ajatteli sen olleen ikävästi tehty.
– Hän jätti minut yksin muistojen ja kuvien kanssa, Kuusela sanoo.
– Silloin ajattelin, etten katsokaan Rainen kuviin päin.
Siunaustilaisuudessa Lehtorannan poika Konsta kuitenkin pyysi, että Kuusela etsisi Lehtorannan kuvat käsiinsä ja järjestäisi ne johonkin järjelliseen muotoon.
– Se oli niin liikuttavaa, että suostuin.
Rainen mielestä jokaiseen sulkimen painamiseen pitää olla syy.
Kuusela työskenteli tuolloin vielä toimittajana Aamulehdessä ja pystyi käymään lehden arkistosta läpi Lehtorannan kuvat. Niitä oli 80 000. Nina Tiitolla oli kuvia cd-levyillä ja kovalevyillä.
– Hän antoi ne minulle. Sitten mulla oli sata laatikkoa cd:itä ja vaimolla oli mennä hermot, kun ne eivät meinanneet mahtua mihinkään.
Kuusela kävi kaikki läpi ja ehti jo ajatella, että painaa kirjan Virossa.
– Sitten muistin, että on tällainen Tampere-seura ja soitin Heidille.
Toiminnanjohtaja Heidi Martikainen oli heti mukana ja kirjan on kustantanut Tampere-seura.
Kuusela jäi eläkkeelle tämän vuoden kesäkuussa, mutta jäi töistä pois jo huhtikuussa. Kirjan kannalta eläkkeelle jääminen ja polvileikkaus olivat onni: työ valmistui neljässä kuukaudessa.
– Varmaan näkyy, että kirja on intensiivinen ja emotionaalinen. Hämmästyin, kuinka hyviä Rainen kuvat ovat, olin unohtanut.
– Tämä on kunnianosoitus Rainelle taiteilijana ja hyvästijättö ystävälle ja muistutus sanomalehtikuvan merkityksestä, joka on ollut ja voisi olla jatkossakin, jos joku viitsisi tehdä kunnon kuvareportaaseja.
Kuusela ja Lehtoranta tekivät yhdessä kymmenen isoa reportaasimatkaa, jotka suuntautuivat Afrikkaan, Kiinaan ja Venäjälle. Matkoilla he nukkuivat samassa huoneessa ja usein samassa sängyssäkin.
– Molemmat olemme köyhistä perheistä lähtöisin, niin ei osattu ottaa kalliita huoneita.
Ja jos huoneessa oli yksi pöytä ja tuoli, ne oli varattu Lehtorannalle, sillä kuvat olivat tekstiä tärkeämpiä.
– Minä istuin lattialla nurkassa kirjoittamassa.
Ensimmäinen yhteinen reissu suuntautui Etiopiaan. Siellä Lehtoranta opetti, että on tärkeämpiäkin asioita kuin journalismi.
– Sovittiin, ettei koskaan kuvata kerjäläisiä tai nälkää näkeviä lapsia. Kun nähtiin kuolevaa äitiä kantava poika, sanoin Rainelle että ota kuva. Raine ei ottanut.
– Jos on kehitysmaassa tai sota-alueella tekemässä repparia, niin kotitoimitus odottaa nälkää näkeviä ja kerjäläisiä. Me oltiin molemmat päätetty, ettei tehdä sitä mitä halutaan vaan sitä mitä siellä on. Afrikasta tehtiin onnellisten lasten maanosa -juttu.
Kaksikko teki juttumatkoja myös Suomessa ja Tampereella.
– Käveltiin Tampereelta Lahteen rinkkojen kanssa ja oltiin yötä metsässä kossupullojen varassa. Kun oltiin yö metsässä paleltu, niin Raine sanoi, että saatanan Kuusela, en koskaan enää lähde sun kanssa minnekään.
Vaikka Lehtoranta jätti jälkeensä 700 000 kuvaa, olisi niitä voinut olla paljon enemmän.
– Rainen mielestä jokaiseen sulkimen painamiseen pitää olla syy. Itse otan repparikeikalla tuhat kuvaa tunnissa, niin Raine otti tuhat kuvaa kuukaudessa.