Ulkojäät: Koulukadun aamujäillä on voinut nähdä jo viikkojen ajan ystävykset Aleksander Barkovin, Aimo Räsäsen ja Ville Niemisen. Kolmikko on mielissään avatusta ja kauan odotetusta tekojääradasta.
Florida Panthersin kapteeni Aleksander Barkov Junior on mielissään. Siitä on hänen laskujensa mukaan seitsemän vuotta, kun nyt 25-vuotias kiekkomies ehti viimeksi Koulukadun kentän höntsyjäille. Siis samana syksynä, jolloin legendaariset mittasuhteet Tampereella saanut mopoauto vaihtui B-korttiin ja henkilöautoon.
Nyt ”Sasha” on ehtinyt käydä peleillä siitä asti kun Koulukadun kenttä avattiin eli kolmen viikon ajan lähes joka aamupäivä.
Voi olla itseasiassa kahdeksankin vuotta siitä, kun mies viimeksi Koulukadulle ehti. Viimeksi Barkov edusti Tapparaa kaudella 2012-2013, jonka jälkeen se oli sitten menoa isoihin valoihin NHL:ään – Florida Panthersiin, jonka kapteenina mies on ollut alkusyksystä 2018 alkaen.
Vaikka Floridassa monta asiaa onkin mitä Tampereella ei ole, niin yksi tekee poikkeuksen paikassa, missä keskilämpötila ei putoa missään vaiheessa vuotta alle 20 plusasteen.
– Ei siellä tämmöistä ole, Barkov sanoo viitaten Koulukadun kenttään.
Ulkojäät tulevat nyt takaisin.
NHL-tähden seurassa tuttuja kavereita ovat kiekkoromantikko ja Stanley Cup-voittaja Ville Nieminen, 43 vuotta sekä näyttämöiden armoitettu pelimanni Aimo ”Ami” Räsänen, 54 vuotta.
– Voi olla että sulle ei tule enää yhtään ulkojäitä 2020-luvulla, Nieminen sanoo Barkoville.
Konkariosastolle Koulukatu on tuttu ja mieluisa osoite ja kuin toinen koti jo vuosien ajalta. Nieminen on haastattelupäivän aamuna ehtinyt jo aloittaa aamukahdeksalta uudelta tekojääradalta, josta on siirtynyt puoli kymmeneksi teatterin höntsävuorolle Koulukadulle.
– Amihan on täällä ulkojääkingi ja kokoava voima. Itse olen karusellinpyörittäjä, tarjoamassa elämyksiä. Kaikki ovat täällä samanvertaisia. Peli on samanlaista: se lähtee samalla tavalla liikkeelle ja tulee se määrätynlainen huumori mukaan – pieniä, hienoja arjen asioita, Nieminen hersyttelee.
Käännöksistä huomaa, että Räsänenkin on pelannut kiekkoa kerran jos toisenkin. Lajikontaktejakin on matkan varrella tullut: höntsäpeli keskeytyikin hetkeksi, kun valmentajavelho Risto Dufva soitti Räsäselle kesken kaiken.
– Muutama vuosi sitten kun oli töiden puolesta mahdollisuus, kävin täällä itseksenikin luistelemassa. Olin täällä niin paljon, että kenttämiehet alkoivat kutsua Koulukadun munkiksi. Tiedätte tarinan japanilaisesta puutarhasta: harataan pikkukiviä, jotka eivät koskaan asetu lopulliseen muotoonsa. Olennaista on, että aina pitää harata. Rannelaukaukseni on samanlainen: se ei koskaan kehity, mutta harata pitää silti, Räsänen jatkaa.
Ulkojääkulttuuri kertoo Niemisen ja Räsäsen mukaan paljon Tampereesta. Paljon sellaista, mistä kaupunkilaisten kannattaa olla ylpeitä. Molemmat kiittelevät kaupungin ratkaisuja ulkoliikunnan suhteen.
– Kanadassa on ollut perinteisesti ulkojääkulttuuria, mutta se on sielläkin vähän jäänyt, se on harmi. Katsokaapa täällä Sorsapuiston tekojäätä aamuyhdeksältä: siellä on viisisataa ihmistä ja kaikki innoissaan, Nieminen kuvailee.
– Siinä tulee verorahoille katetta. Siitähän puhutaan, minkälaisia palveluita kaupungin pitää tarjota, Aimo Räsänen jatkuu.
– Siellä on liikkujaa yhdestä ikävuodesta yhdeksäänkymmeneen. Siellä käy oma äitikin, joka on nyt seitsemänkymppinen, Nieminen jatkaa.
Muutama vuosi sitten Eteläpuiston kaavahankkeen osalta puhuttiin hetken aikaa siitäkin mahdollisuudesta, että Koulukatukin jyrättäisiin alta. Räsänen laittoi tuolloin kroppaa likoon ja asettui vastustamaan ajatusta näkyvästi.
– Kaikki tiedämme perinteet: 1956 perustettu ja todella keskeistä tamperelaista kulttuurihistoriaa. Oli hyvä, että järki voitti siinä asiassa.
Ville Nieminen uskoo, että ihmiset ovat löytämässä takaisin ulkojäille.
– Ulkojäät tulevat nyt takaisin.
Se tietysti huolettaa, millainen talvi on tulossa.
– Viime vuonna Palomäentien kentällä oli jää kaksi viikkoa. Osa ajasta meni tossuhöntsäksi, Räsänen kuvailee.
Tamperelaiset ulkojäät yhdistävät myös Ville Niemistä ja nuorempaa Barkovia. He tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa Johanneksen koulun kentällä tammikuussa 2005. Peleillä, totta kai.
– En tiennyt tullessani että kenen poika se on, mutta kun alettiin pelata, niin asia selvisi kyllä nopeasti.
”Sasha” tunnisti aikuisen miehen vielä aiemmin.
– Kyllä huomasi, että Stanley Cup-äijä tulee peleille rinta röyheänä, Barkov katkaisee hiljaisuuden.
Nieminen nauraa kommentille makeasti.