Elettiin lokakuuta 2010, kun maalivahti Mikko Kavén pelasi viimeisen Veikkausliiga-ottelunsa Tampereella. Päätös oli tiedossa hyvissä ajoin, ja yli 200 liigaottelun Kavén koki asianmukaiset juhlallisuudet Ratinan stadionilla HJK:ta vastaan pelatun ottelun päätteeksi.
Tuon ottelun tamperelaisjoukkue voitti maalein 2–0, ja kentällä nähtiin vierasjoukkueen pelipaidassa muun muassa Aki Riihilahti, joka on sittemmin vaihtanut positiota seuran toimitusjohtajaksi.
Tuota päätösmatsia seurasi penkiltä varamaalivahtina Mika Hilander. Nyt Hilander on ollut vuosikausien ajan Ilveksen ykkösmaalivahti ja on sitä edelleen, vaikka nuori Matias Riikonen ehtikin kauden mittaan torjujavastuun hetkeksi ottaa.
Riikonen on nyt Kööpenhaminassa, mutta taustalla riittää nuoria kirittäjiä. Yksi heistä on 18-vuotias Aku Kavén, Mikko Kavénin poika.
Hilanderin liikkeitä Ilveksen organisaatiossa seuraa nyt maalivahtisukua tuplaten – toinen yrittää haastaa kentällä, toinen valmentaa.
– Isompia muistoja isän peleistä ei tule mieleen. Sen muistan, että viimeisessä ottelussa oli paljon huomiota ja juhlallisuuksia.
Mikko Kavén tunnetaan erittäin työteliäänä miehenä ja sama leimaa arkea nyt. Treeneihin saavutaan tällä viikolla siviilityön parista Kämmenniemestä, jossa miehen yrityksellä on meneillään rakennusurakka. Suuri osa viikonlopuista menee ottelutapahtumissa.
Asennetta mies vaatii myös maalivahdeilta. Oma poika ei ole työhommissa saanut tosiaankaan erityiskohtelua.
– Siis suoraan sanottuna meillä oli monta vuotta vaikeata toimia jalkapallossa. Jommalta kummalta meni ennen pitkää hermot: joko Akulta tai sitten meikäläiseltä, Mikko naurahtaa.
Isä-Kavén nostaa hattua sille muutokselle, jonka on pojassa havainnut sen jälkeen kun tämä täytti 16 vuotta.
– Silloin poika alkoi harjoitella tosissaan. Viimeiset kaksi vuotta Aku on treenannut sillä meiningillä kuin pitääkin jos jotain haluaa saada aikaankin, Mikko luonnehtii.
Kilpailu lajin parissa on kovaa. Sen tiedostaa myös Aku Kavén.
– Tarkoituksena on toki katsoa se, mihin rahkeet riittävät lajin parissa. Toki muutakin elämässä on, Aku sanoo.
Isää ei haittaa ollenkaan, vaikka tulevaisuuden futisrooli löytyisi valmennuksen parissa.
– Itse tiedän, että jossain vaiheessa nuoret valmentajat siirtävät minut eläkkeelle. Ongelma on vain siinä, että heitä ei vielä ole. Tulevaisuudessa voi hyvinkin olla, isä-Mikko toivoo.