Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti perjantaina asetuksesta, jossa viiden maakunnan alueella ravintolat on suljettava kello 23, anniskelu lopetettava tuntia aiemmin ja ravintoloiden asiakasmäärä on rajoitettava puoleen. Jo aie nosti viikolla äläkän.
Tiedolla johtaminen on ollut lähimmän vuosikymmenen johtamismantra. Tiedolla on varmasti johdettu tässäkin. Ongelma on siinä, että perusteet eivät välity, keille pitäisi eli alan yrittäjille, työntekijöille ja asiakkaille. Koronakevään aikana yritykset todella tiukille vetäneissä ravintoloissa ansaittaisiin juuri nyt hyvät perustelut rajoituksille.
Jos laajojen tartuntaketjujen taustalla ovat Vaasan opiskelijatapahtuman kaltaiset ilman ammattimaisia järjestäjiä kasatut kokoontumiset, on ravintolayrittäjille hankala perustelulla, miksi Pirkanmaalla saliin saa ottaa päivällä vain puolet asiakkaista. Mitään kattavaa näyttöä sille, että ruokaravintolat tai alkuillanistujaispaikat olisivat levittäneet massatartuntoja ei ole esitelty.
Ravintoloissa on tehty viime kuukausina hienoa työtä paitsi asiakasturvallisuudessa myös uuden ajan tuotteiden kehittelyssä. Esimerkkinä olkoon vaikkapa tässä lehdessä esitelty pantillinen lounasrasia. Kuinkahan kauan sinnittelyyn, sopeutumiseen ja innovointiin riittää ravintoloissa intoa, jos ulkopuolelta tehdään liiketoiminnan kannalta ratkaisevia päätöksiä ilman esitettyjä tarkkoja perusteita? Tämänkin aallon saattaisi sinnitellä moni, mutta mielivaltaisilta vaikuttavat päätökset eivät välttämättä houkuttele jaksamaan seuraavaan.
Tällä viikolla huomiota herätti se, että elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) julisti tietämättömyyttään Krista Kiurun (sd.) sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavista laajoista koronatoimista, joista pääministeri Sanna Marin (sd.) tviittasi. Vahvaksi vaikutelmaksi jäi, etteivät elinkeinovaikutukset ole edes keskustelupöydällä. Tämäkään tuskin kannustaa yrittäjiä jaksamaan.
Terveys on tärkeintä ja koronatartuntojen lisääntyminen on huolestuttava tosiasia, mutta ravintolaliiketoiminnan joutuminen jälleen kärsijäksi ilman hyviä perusteita tuntuu kohtuuttomalta. Ihmisiä saattaa ajautua arkielämässä pärskimisetäisyydelle muuallakin kuin ravintolapöydissä.