Digitaalisten pelien kulttuuriperintöön olisi suhtauduttava aiempaa vakavammin.
Tätä mieltä on Tampereen pelimuseon tutkijana työskentelevä FM Niklas Nylund, joka tarkastelee Tampereen yliopistolle tekemässään väitöskirjassa museoiden ja harrastajayhteisöjen lisääntynyttä kiinnostusta digitaalisten pelien historiaan, ja pohtii pelien muuttumista kulttuuriperinnöksi.
Väitöskirja osoittaa, että pelien kokonaisvaltainen tallettaminen vaatii sidosryhmien välistä yhteistyötä. Pelien kulttuuriperintöprosessi aiheuttaa museoille ja muille muistiorganisaatioille yhä enemmän paineita uusien työkalujen ja uuden ymmärryksen kehittämiseksi.
Väitöskirjassaan Nylund lähestyy pelien mahdollista häviämistä osoittamalla, kuinka pelintekijät, harrastajat ja museot tuovat kaikki omat näkökulmansa ja intressinsä pelien tallettamisen ongelmavyyhtiin. Kvartaalitaloudessa elävä peliteollisuus ei ole tähän asti ollut kiinnostunut pitämään huolta omasta ja pelaajiensa historiasta, jolloin tehtävä on monin paikoin erkaantunut harrastajille.
Erilaiset harrastajien muodostamat kulttuuriperintöyhteisöt ovat pohtineet peleihin liittyviä erityiskysymyksiä jo vuosikymmeniä. Internetistä löytyy sadoittain epävirallisia arkistoja, joihin on talletettu toimivia pelitiedostoja ja niihin liittyvää metatietoa.
– Pelien kulttuuriperinnön vaaliminen vaatii yhteistyötä paitsi peliteollisuuden ja pelejä tallettavien harrastajaryhmien, myös museoiden, lainsäätäjien ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välillä. Pelien tallettamisen jättäminen pelkän harrastajatyöpanoksen varaan aiheuttaa ongelmia paitsi tekijänoikeuksien ja pitkäaikaissäilytyksen, myös talletettujen artefaktien tasolla, Nylund toteaa.