Aluehallintovirastoa on arvosteltu siitä, että se antaa kutakin kuukautta koskevat koronrajoituspäätökset liian myöhään, lähellä kuunvaihdetta.
Miksi näin? Esimerkiksi tapahtumien suunnittelu olisi helpompaa, jos tieto rajoituksista tulisi aikaisemmin.
Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Soile Lahti ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston viestintäpäällikkö Johanna Koskela perustelevat rajoituspäätöksiä aluehallintoviraston (avi) blogissa.
Heidän mukaansa rajoitusten täytyy ensinnäkin olla oikeassa suhteessa taudin leviämisen riskiin. Perusoikeuksia pitää kunnioittaa eli rajoitetaan vain sitä, mikä kulloisessakin tilanteessa on välttämätöntä eikä vain varmuuden vuoksi.
Kokoontumisrajoituksissa siis tasapainotellaan perusoikeuksien suojelun ja rajoittamisen välillä
Päätöksiä ei voi myöskään tehdä pöytälaatikkoon odottelemaan viikkojen ajaksi.
Käytännössä vaatimus rajoitusten välttämättömyydestä tarkoittaa myös sitä, että rajoitukset on suhteutettava ajantasaiseen epidemiologiseen tilanteeseen, Lahti ja Koskela toteavat.
Kuukauden takainen tilannetieto voi olla jo auttamattomasti vanhentunutta. Kun tilanne muuttuu nopeasti, muuttuu myös arvio välttämättömistä toimista.
– Emme voi tehdä rajoituksia laajemmin kuin mitä laissa on säädetty. Emme voi esimerkiksi rajoittaa yleisesti ravintoloiden toimintaa, vaan siitä päättävät eduskunta ja hallitus, Lahti ja Koskela toteavat.
Avi ei voi tartuntalain perusteella puuttua yksityisiin juhliin tai opiskelijabileisiin eikä niitä voi viranomaisen päätöksellä kieltää.
– Sen sijaan voimme suositella näissäkin käyttämään harkintaa ja noudattamaan ohjeita. Jos tartuntatautilakiin tulee muutosten myötä aluehallintovirastolle uusia toimivaltuuksia, otamme luonnollisesti näitä keinoja tarvittaessa käyttöömme.
Aluehallintovirasto tekee toistaiseksi päätökset kokoontumisrajoituksista kuukaudeksi kerrallaan.
Lokakuun rajoitukset jatkuvat lähes samankaltaisina kuin syyskuussa paitsi että ohje yli 50 hengen kokoontumisista on päivitetty.
Jos rajoitukset ovat kuukaudesta toiseen samanlaiset, voisimmeko tehdä pidempikestoisia päätöksiä, kysyvät Lahti ja Koskela ja vastaavat itse.
– Lain mukaan tämä ei ole mahdollista. Tartuntatautilain mukaan kokoontumisrajoituspäätökset voidaan tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan, mikä perustuu ajatukseen välttämättömyydestä.
He lisäävät, että yli kuukauden mittaisia toimia ei ennakkoon voi päättää välttämättömiksi, ei etenkään nopeasti muuttuvassa tautitilanteessa.