Persoona: Koomikko Anitta Ahonen pitää Tamperetta varsin täydellisenä paikkana. Enää hän toivoisi Manseen Art Goes Kapakkaa.
Tältä naiselta eivät jutut tai näkemykset lopu. Puhutaan tietysti Tammelan kovaäänisestä Iso-A:sta, jonka kirkonkirjat tuntevat paremmin nimellä Anitta Ahonen. Yleisö taas tuntee taiteilijanimen ja siihen yhdistyvän kovan äänen sekä hurjat jutut. Iso-A on niitä mammoja, jotka eivät jää sanattomaksi.
– Hänessä on tietysti jossain määrin omaa itseäkin, mutta ei tietysti ihan yksi yhteen. Ei oikein vapaa-ajalla voi mennä Tammelan Voimaan, hypätä pöydälle ja karjaista että ettekö te tiedä kuka minä olen. Tai ehkä haluaisinkin kiivetä, mutta fysiikan rajat tulevat vastaan, Ahonen kuvaa.
Viihdyttäjä tulee jäämään varmuudella historiaan yhdestä asiasta. Se ilahduttaa häntä suuresti, ja äänensävy muuttuu painokkaaksi asiasta puhuttaessa.
– Olen Tampereen historian viimeinen Kukkaistyttö. Se on papereissani samanlainen kunnianosoitus kuin se, että Neiti Ajasta on tehty dokumentti.
Pitkän linjan tamperelainen osaa arvioida täkäläistä kaupunkikulttuuria tarkasti. Tampereella se on Ahosen mukaan hyvin kunnossa – yhtä asiaa lukuunottamatta.
– Olen pitkään ollut sitä mieltä, että täältä puuttuu omanlainen versio Art Goes Kapakka-tapahtumasta. Muuten asiat ovat hyvin kunnossa. On perinteitä, on historiaa ja on myöskin tulevaisuutta, Ahonen kiteyttää.
Olen Tampereen historian viimeinen Kukkaistyttö. Se on papereissani samanlainen kunnianosoitus kuin se, että Neiti Ajasta on tehty dokumentti.
Anitta Ahonen
Tammelassa pitkään asunut päätoiminen viihdyttäjä tarjoaa asiasta esimerkkejä.
– Ei siitä pitkä aika ole, kun Tammelantorilla pappa valisti meikäläistä, että tuo Tammelantorin R-kioskin puoleinen pääty on eliittipää ja taksitolpan puoleinen pääty on märkä pää. Tällä viitataan tietysti siihen, että ennen vanhaan seutukunnalla on heitetty jonkin verran lestiä, Ahonen kuvailee pimeän viinan myynnin täkäläistä historiaa.
Tammelaan liittyy olennaisesti myös Ahosen lyhyt historia kansalaisvaikuttamisen maailmassa. Vuonna 2013 Iso-A sai huolestuneen vinkin siitä, että Tammelan Alko olisi lakkauttamisuhan alla. Oli kansalaisadressin aika.
– Legendaarinen paikka, joka kulkee myös lempinimellä Kullervon kirous. Siellä on asioitu monta kertaa ja tullaan vielä asioimaankin. Huolestuin kuulemastani ihan tosimielellä ja laitoin adressin tulille. Se keräsi adressit.comissa yhteensä 679 allekirjoitusta. Katselin, että samaan aikaan esimerkiksi peruspalveluihin ja lasten harrastuksiin liittyneet adressit keräilivät saman verran.
– Siinä kävi tietysti niin, että lopulta kävi ilmi, ettei kukaan ollut Alkoa koskaan lakkauttamassakaan...
Kullervonkadun Alko on voimissaan, ja rakasta Tammelantoriakin on kehitetty. Viimeksi Ahonen on innostunut Reko-ruokapiirin toiminnasta. Se on ilahduttanut siksikin, koska Tampereen torien nykyinen käyttö on joskus herättänyt ajatuksia. Onko tapahtumia riittävästi, vastaavatko ne nykyajan ihmisten toiveisiin ja vaatimuksiin?
– Eittämättä torien tulevaisuus on joskus huolettanutkin, mutta Rekossa on mahtava meininki. Tulet torille, jossa on aamulla poimittuja tomaatteja ostettavana. Menet kotiin, ja makuja on multaa myöten. Ihan huippua, Ahonen innostuu.