Kirja: Suomen tappio Yhdysvalloille kotikisoissa keväällä 1991 oli Kalervo Kummolalle liikaa – "Painuin Jäähoviin, otin päivähuoneen ja tilasin muutaman paukun"

Kalervo Kummola on päässyt maistamaan useita kertoja suomalaisen maajoukkuekiekkoilun makeinta menestystä. 20 vuotta ennen vuoden 2011 maailmanmestaruutta elettiin hetkiä, joissa maistui tappion katkera kalkki. Risto Aalto
Pekka Ruissalo

Pekka Ruissalo

Suomalaisen jääkiekkovaikuttamisen suuri mies Kalervo Kummola kertoo elämäkertakirjassaan Kale – Rautakansleri (Otava) myös niistä tuntemuksista, joita on matkan varrella herännyt suomalaisen maajoukkuekiekkoilun dramaattisissa vaiheissa.

Yksi niistä sattui kotikisoihin keväällä 1991. Suomen odotettiin menevän jatkosarjaan ja taistelevan mitaleista, mutta toisin kävi. Alkusarjatasapeli Ruotsin kanssa ja karmaiseva häviö Yhdysvalloille sinetöivät kohtalon alemmassa loppusarjassa.

– Ottelussa Ruotsia vastaan kävi pelin lopussa köpelösti. Mats Sundin kavensi vajaa minuutti ennen loppua ottelun 4–3:een. Kai Hietarinta ehti sanoa, että tulee ihan Moskova 1986 mieleen. Sanoin, että älä maalaa piruja seinälle. Siinä samassa Mats Sundin tasoitti.

– Siitä on jälkipuheita riittänyt. Ville Sirénillä oli tarkat ohjeet siirtää kiekko Hannu Virralle, mutta jostain syystä hän yritti laukoa sen Ruotsin päätyyn, Kummola muistelee kokemusta.

Kaikki oli vielä kuitenkin omissa käsissä, kun edessä oli alkulohkon viimeinen ottelu Yhdysvaltoja vastaan. Tasapelikin olisi riittänyt paikkaan ylemmässä loppusarjassa.

– Olin kuitenkin aivan varma, että Suomi menee jatkoon ja ylempään loppusarjaan. En lähtenyt ollenkaan Turkuun vaan katsoin pelin Hakametsän jäähallissa. Tarkoitus oli jäädä purkamaan järjestelyjä, kun kisat päättyivät Tampereen osalta. Oli todella kova paikka, kun Suomi hävisi ratkaisevan ottelun Yhdysvalloille 2–1. Ratkaisumaali meni Markus Kettererin haaroista. Ehkä sekin maali tarvittiin Suomen kiekkoilun kasvutarinaan. Seuraavana vuonna Ketterer ei enää tällaisia maaleja päästänyt, viittaa Kummola kevääseen 1992, jolloin Suomi otti MM-hopeaa Prahasta Ketterer jälleen joukkueen ykkösmaalivahtina.

– Kiekkoleijonien tappio otti niin koville, että painuin Jäähoviin, otin päivähuoneen ja tilasin muutaman paukun. Katsoin yksin formulakisoja Imolasta. Jyrki Järvilehto oli kolmas ja Mika Häkkinen viides. Se ei paljon lohduttanut, Kummola kuvailee.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut