Ihminen: Koronakevään vaikutukset huomaa ikäihmisissä, kertoo Tuula Kivistö.
Tamperelainen Tuula Kivistö, 83, on huolissaan. Kun koronarajoitukset maaliskuussa sulkivat kaupungin liikuntapaikat, jäi Kivistön vetämä jumppakin tauolle. Jumpparyhmäläisiä hän ei ole nähnyt pitkään aikaan.
Ajan myötä mieleen on hiipinyt synkkiäkin ajatuksia. Moniko palaa, kun koronakausi on ohi?
– Tuntuu ihan siltä, kuin olisin vastuussa siitä porukasta ja mietin, miten he jaksavat, Kivistö sanoo.
Parikymmentä vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Kivistö tekee omien sanojensa mukaan niin sanottua jälkityötä.
– Olen terve ja rakastan ihmisiä. Olen meinannut lopettaa monta kertaa, mutta jumppaajat ovat mököttäneet, että et lähde, Kivistö naurahtaa.
Jumpat ovat jatkuneet, kun Kivistöä on pyydetty jatkamaan. Hän sanoo, että lämmin tunnelma ja se, että kaikki ovat kavereita keskenään, ovat tuoneet nostetta jatkaa. Jumpat ovat myös sosiaalinen tapahtuma ja kiinnekohta viikossa.
– Eläkeläiset tulevat sinne vaihtamaan ajatuksia.
Kivistö on luvannut vetää jumppia vielä tämän vuoden. Tarkoituksena on aloittaa taas heti, kun niitä saa järjestää.
Kivistön oli tarkoitus myös järjestää iso konsertti Laikunlavalla. Viime vuonna katsojia oli Kivistön mukaan 1500. Se jouduttiin kuitenkin perumaan. Sen sijaan Kivistö on päässyt pitämään pienempiä laulupäiviä Pohjolan palvelukeskuksen asukkaille. Talon sisäpihalla pidetyssä laulutapahtumassa korona-ajan vaikutuksen huomasi.
– Jouduin tekemään enemmän työtä, että sain tunnelman nousemaan.
Nyt otsikoissa on ollut koronan toinen aalto. Kivistölläkään ei ole vielä tietoa, voiko syksyllä järjestää jumppia. Kivistö on huolissaan sen vaikutuksista ikäihmisiin.
– Ystävien kanssa on puhuttu ja yksi sanoi, että on niin vanhentunut ja huonontunut, kun ei ole liikkunut.
Kivistökin pysytteli keväällä kihlattunsa kanssa pääosin kotona.
– Kun lähti ovesta, tuntui kuin olisi ollut varkaissa. Kaupassa tuli ajatus, että muut pitävät rikollisena.
Positiivista mieltä on yritetty pitää yllä puhelimessa, vaikka se on ollut välillä vaikeaa.
– Tiedän, että moni tuntee yksinäisyyttä. Monet sanovat, että ei minulla ollut mitään hätää, mutta heti perään lisäävät, että olihan se kauheaa.
Kivistö haluaa kuitenkin katsoa eteenpäin ja uskoa, että pääsee vetämään jumppia.
– Kyllä me nähdään vielä, hän uskoo.