Uutisanalyysi | SDP:n puoluekokous Tampereella vahvisti Sanna-ilmiötä ja vei puolueen entistä kauemmas Kokoomuksesta

I’m burnin’ through the sky, yeah / Two hundred degrees / That’s why they call me Mister Fahrenheit / I’m traveling at the speed of light / I wanna make a supersonic man out of you

Kun Freddie Mercury-vainaa kirjoitti 43 vuotta sitten laulun Don`t stop me now, hänellä tuskin oli aavistustakaan siitä että neljä vuosikymmentä myöhemmin se kuuluisi kiitettävän kovalla volyymillä Tampere-talossa noin kello 9.35 elokuisena, syksyä enteilevänä sunnuntaiaamuna.

Korvat tosin soivat sivutoimisesti soittavallakin, kun puoluejohtaja tuli lavalle kukitettavaksi. Se asia saattoi saada jossain tuonpuoleisessa Freddieltä hyväksyvän nyökkäyksen.

Tekstin viesti yhdistettynä esitysvolyymiin luo yhdistelmän, jonka sanoma ei jää millään tasolla epäselväksi. Ja kun tekstin maskuliinisuuden ja testosteronin raapii tekstin päältä pois, voi ymmärtää että lyriikka puhuttelee hyvinkin Sanna Marinia. Se oli Marinin toive kappaleesta, joka soitettaisiin siinä vaiheessa kun puoluejohtajan valinta on taputeltu.

Ja ainakin se sopii yleisötilaisuuteen voittomusiikiksi huomattavasti paremmin kuin oikeastaan mikä tahansa Marinin suosikkiyhtyeen Rage Against the Machinen laulu, jos tekstiä ajattelee.

Voi myös ajatella, että pääministerin, puoluejohtajan ja perheenäidin yhdistelmä yhdessä ihmisessä tekee kalenterista toisinaan sellaisen, että paikasta toiseen tuleekin siirtyä valonnopeudella kaiken ehtiäkseen.

Toisaalta superhenkilöyden ja yltiötehokkuuden niputtaminen samaan pakettiin ei tunnu aina yskimättä Marinille maistuvan. Siitä sai makua viikonlopun aikana Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Hanna Vesala, jonka kysymys liittyen pääministerin Tampereen-asunnon siivoamiseen sai heti lauantaiaamuna vastapalloon Marinin ärhäkkään twiitin.

Toki Marin on toimittajien kohtelussa kiltihkö, jos vertaa vaikkapa legendaariseen Paavo Lipposeen. Myöskään Lipponen ei jäänyt verbaliikan osaamisessa kakkoseksi, ja muitakin konsteja kikkapussista löytyi.

Aika kulkee sen verran nopeasti, että harvempi enää muistaa tilannetta, jossa Lipponen pääministerinä kiusaantui toimittajakaksikon Katja Boxberg ja Taneli Heikka työhön liittyneeseen tiedonhakuun siinä määrin, että heitti kaksikon ulos Eduskunnan tiloista 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla.

Lopputuloksena oli tuolloin kriittiseksi tulkittu pamfletti Lumedemokratia, joka ei käsitellyt suomalaista politiikantekoa ainoastaan kukkasin.

Tuohtuminen sukupuolinormatiiviseksi tulkittavasta kysymyksestä sopii toki erinomaisesti siihen, että puoluekokous hyväksyi viikonvaihteessa periaatejulistuksen, jossa tasa-arvolla on korostetun vahva rooli. Ja monia aloitteita, jotka siirtävät puolueen poliittisella janalla kohti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa, kauemmas Kokoomuksesta.

Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön aseveliakseli on yhä kauempana historian välilehdillä.

Seuraavaksi SDP aikoo käydä tosimielellä uudistamaan suomalaista työelämää. Muotoilussa on ilmaa: puolue ei suoranaisesti vaadi työajan lyhentämistä, mutta tavoite se kuitenkin on. Kuuden tunnin työpäivästä ei puhuta mitään.

– Puoluekokous yhtyy tavoitteeseen työajan lyhentämisestä ja työelämän joustoista, lopullinen muotoilu kulkee.

Työelämä nousi esille myös tuoreen puheenjohtajan linjapuheessa.

– On täysin kestämätöntä, että suomalaisessa työelämässä osa ihmisistä työskentelee ihmiskauppaan rinnastettavissa oloissa. Räikeisiin epäkohtiin on puututtava täydellä voimalla. Ei voi olla niin, että Suomessa osa ihmisistä työskentelee epäinhimillisissä oloissa, alipalkattuna ja jaksamisensa äärirajoilla.

Kokouksen aloitepuoli sisältää materiaalia, joka on saanut jo tässä vaiheessa monet haromaan hiuksiaan ja toisaalta monet heittämään lakkia ilmaan. Vasemmistoliiton ja Vihreiden suunnalta on kiitelty esimerkiksi aloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, poliittisen oikeiston edustajat taas ovat olleet kauhuissaan ajatuksista liittyen suomalaisen työelämän muutokseen.

Tiivistettynä kokouksen anti oli juuri sitä jota Tamperelaisen politiikan asiantuntija Pertti Timonen epäilikin kokouksen alla: SDP:n suuntaviivojen muutokset ovat sellaisia, että ne saavat Kokoomuksen jäämään yhä yksinäisempään asemaan suomalaisessa politiikassa.

Nähtäväksi jää, mikä on Kokoomuksen vastapallo vallitsevaan tilanteeseen.