Tamperelainen Harri Verho, 55, tekee siviilityötä järjestelmäkehittäjänä ja digialan konsulttina. Elämässä rinnalla kulkee kuitenkin vahva intohimo ja se on jousiammunta.
– Aloitin lajin vähän yli 10 vuotta sitten. Ammuin silloin taljajousella. Sitten mukaan on tullut kiertäminen esimerkiksi SM-kisoissa, ja samalla myös longbow-jousi on tullut kuvioihin mukaan, Verho kommentoi.
Hän ei ainoastaan kilpaile, vaan on tiiviisti mukana myös Suomen Jousiampujain Liiton toiminnassa. Verho oli mukana keväällä järjestämässä muun muassa niin sanottuja Karanteenikisoja.
Mitaleitakin on tullut. Heinäkuussa järjestetyistä SM-kisoista tuli plakkariin yksi hopea ja yksi pronssi.
Verhon lajina ei ole tähtäinjousi, jossa kilpaillaan olympiatasolla. Moni lukijoista saattaa muistaa Tomi Poikolaisen yllättävän olympiavoiton Moskovassa 1980 sekä Suomen joukkueen ehkä vieläkin yllättävämmän joukkuekilpailuhopean Barcelonassa 1992. Myös tässä joukkueessa Poikolainen oli mukana.
Eikä ole mitenkään yllättävää, että Poikolaisen tie lajin parissa on jatkunutkin.
– Hän oli taannoin mukana taljajousen 3D-kilpailussa SM-kilpailuissa. Seniorisarjassa tuli hopeamitali, Verho kertoo.
Poikolaisen esimerkki on vain yksi liittyen siihen, että lajissa mukana olevat ovat yleensä siinä mukana vuosikymmenien ajan. Verhon mukaan asia on täysin ymmärrettävä, sillä lajin koukutusvoima on melkoinen.
– Puhutaan jousiammunnan zeniläisyydestä, ja se ei ole pelkästään myytti. Lajihan ei ole sinällään fyysisesti erityisen raskas, mutta keskittyminen olennaiseen vaikuttaa ihmiseen siinä määrin, että harjoitussession tai kilpailun jälkeen kyllä tietää ampuneensa. Tunnelataus on sen verran voimakas.
Puhelias Verho on myöskin erittäin tyytyväinen Tampereen kaupungin tarjoamiin mahdollisuuksiin lajin suhteen.
– Kaupunki on tukenut erittäin hyvin. Kaupissa on hyvä rata harrastukselle, Osmonkallion luolassa voi halutessaan harjoitella vaikka kellon ympäri ja Hämeenkyrössäkin on Tampereen kaupungin omistama paikka lajille, Verho sanoo.