Samaan aikaan kun Englannin Sheffieldissä pelataan snookerin maailmanmestaruuksista ja satojen tuhansien puntien palkinnoista, takoo Tampereen Laukontorin biljardisalilla palloa pussiin Jani Kananen.
Hän on lajin Suomen- ja Pohjoismaiden-mestari, mutta statukseltaan kaukana maailman ykköskaartista.
Haastatteluhetkellä seuraamme televisiosta MM-kisoista skotlantilaisen John Higginsin ainutlaatuista sarjaa, joka tietää samalla miehelle tuhtia rahapalkintoa. Ensin punaiset pallot mustan kanssa vuorotellen pussiin yksi kerrallaan ja sen jälkeen väripallot sääntöjen määrittämässä järjestyksessä.
Puhutaan sarjasta, jota ei lajin MM-kisoissa ole tehnyt kuin kourallinen lajin ammattilaisia. Harvinaisuus tietää Higginsille saman tien myös säkillistä riihikuivaa.
– Se oli 55 000 punnan arvoinen veto, Kananen sanoo ilmeenkään värähtämättä.
Mistä Kananen elantonsa saa? Kuuluu vastaus, jota ei välttämättä kuulisi jääkiekkoilijalta tai maajoukkuetason hiihtäjältä.
– Olen Petri Nygårdilla hommissa. Ajan autoa, hoidan maksuliikennettä sekä paitamyyntiä – muun muassa. Sitä työtä on kaiken kaikkiaan hyvin hauska tehdä, sillä meillä on hyvä kaveriporukka tekemässä töitä yhdessä, olemme tunteneet toisemme jo vuosikausia.
Kananen sanoo, ettei Nygårdilla ole oikeastaan mitään käsitystä lajista, vaikka räppäri jonkinlaisten keppihommien kautta onkin yrittänyt omaa musiikillista ilmaisuaan rakentaa.
– Muistan, että Kuhmossa oli sellainen takahuone jossa oli snookerpöytä. Emme me tainneet pelejä saada pystyyn.
– Petri tietää asian ja tukee kyllä, ja hän on kovasti kannustanut. Jos minulle sattuu turnaus päällekkäin jonkun keikan kanssa, keikalle saadaan järjestettyä tuuraaja samoihin hommiin, Kananen kuvaa käytäntöjä.