Katoaminen: Nuoriin naisiin kohdistunut selittämätön väkivalta sai Heikki Heinosen lopulta mukaan vapaaehtoiseen etsintätoimintaan. Realismi on toiminnassa kuitenkin koko ajan mukana.
Heinäveden Tulilahti, heinäkuu 1959. Suomea järkyttivät kaksi henkirikosta, jossa uhreiksi joutuivat 21- ja 23-vuotiaat nuoret naiset. Pyöräretkelle Keski-Suomesta lähteneet naiset kohtasivat tiensä pään olosuhteissa, joista ei ole tarkkaa tietoa vieläkään.
Ruumiit oli kätketty suohautaan. Ne löydettiin noin kuukausi katoamisen jälkeen. Teosta epäiltiin moninkertaista rikoksenuusijaa, joka teki itsemurhan kesken oikeudenkäynnin. Hän jätti jälkeensä viestin, jossa kertoi olevansa syytön.
Tuo uutinen osui rajusti nuoreen Heikki Heinoseen. Hän oli vasta nuori poika, mutta muistaa tapauksen yhä elävästi.
Sen jälkeen nuorten naisten karut kohtalot ovat jääneet vaivaamaan nyt jo eläkeikäistä miestä.
– Niitä tuntui olevan jossain vaiheessa jatkuvasti... jotkut teot selvisivät, jotkut eivät. Tuntui siltä, että aina uhrina oli nuori nainen tai yleensä nainen. 1970-luku oli varsinkin todella mustaa aikaa, jos tästä näkökulmasta asiaa ajattelee, Heinonen huokaa.
Ei ole ihme, että lopulta mies löysi itsensä vuonna 2009 perustetun Hejac-foorumin toiminnasta. Foorumia seurasi nopeasti yhdistys. Kyseessä on vapaaehtoisvoimin toimiva ryhmä, jossa on mukana väkeä enimmäkseen pääkaupunkiseudulta.
Hejac toimii yhteistyössä Pääkaupunkiseudun etsintä ry:n kanssa. Sen perustaja Jenni Sundell sai alkuvaiheessa opastusta etsijäkonkari Reijo Savukoskelta. Savukoskelta saa edelleen tarvittaessa vinkkejä etsintöihin, mikäli tarve vaatii.
Tekeminen otetaan vakavasti: apuna on ruumiskoira, drone, metallinpaljastin ja myös muuta kalustoa. Tulostakin on vuosien mittaan tullut.
– Olemme löytäneet vuosien varrella kaksi kadonnutta. Nämä molemmat tapaukset sijoittuvat pääkaupunkiseudulle. Toinen löytyi, kun ruumiskoira merkkasi paikan vesialueelta. Toisen löysi taas yhdistyksen vapaaehtoinen. Valitettavasti molemmat löytyivät kuolleena.
Viimeisimpänä Hejac on ollut tutkimassa Hervantajärveä. Asia pohjautuu Raisa Räisäsen katoamiseen liittyvään silminnäkijähavaintoon, jonka mukaan lokakuussa 1999 katoamisillan jälkeisenä varhaisena sunnuntaiaamuna Hervantajärvelle johtavalta tieltä olisi tumma auto kaasuttanut voimakkaasti poispäin.
Auto ja tapahtumasarja on sittemmin yhdistetty Räisäsen katoamiseen.
– Kun tämä vinkki tuli alle vuosi sitten täkäläiseltä koiranulkoiluttajalta, tartuimme siihen heti ja sitä on selvitelty pitkään. Itse selvittelin tuulen suunnatkin, että mistä sinä aamuna kuuden jälkeen oikein tuuli ja miten tarkalleen koira on ottanut vainun . Lähellä paikkaa, jossa koira haukkui, on myös kaksi voimakasta virtauskohtaa, Heinonen huomauttaa.
Koiranulkoiluttaja kertoi poliisille, että koira oli myös lähtenyt vetämään voimakkaasti rantaa kohti.
– Koira haukkui ja veti rantaa kohti, miksi? Nehän olivat kummatkin metsästyskoiria, joten vainu oli herkällä, Heinonen miettii.
Raisa Räisäsen katoamisesta on aikaa jo yli 20 vuotta. Heinonen tunnistaa asiaan liittyvät realiteetit.
– Todennäköisempää on se että häntä ei löydetä kuin se että löydettäisiin.
Etsinnöissä ei kuitenkaan aiota antaa periksi. Räisäsen mukaan uusia etsintöjä tehdään Hervantajärvellä vielä mahdollisesti jo elokuun aikana.
- Ei jää sitten harmittamaan että miksi ei tutkittu.