Mikä Mirhasta, 7 kuukauden ikäisestä kävelijästä vielä oikein tulee? – "Omalla tahdolla höystetty fyysisyys tuli tutuksi jo synnytyksessä"

Persoona: Pieni tamperelainen Mirha Paavola kävelee jo tosissaan.

Mirha Paavola kävelee jo, vaikka ikää on vasta seitsemän kuukautta. Taustalla tyttöä ihmettelevät äiti Karoliina ja 6-vuotias isosisko Minka. Pekka Ruissalo
Pekka Ruissalo

Pekka Ruissalo

Tälle nuorelle naiselle Nekalan hotelli Lillanin lattiat ja seinät ovat tuttuja, vaikka ikää on vasta seitsemän kuukautta. Kun Mirha Paavola oli vielä kehittymässä äitinsä Karoliina Hannulan kohdussa, viimeisillään raskaana ollutta äitiä kuvattiin kohteessa.

Nyt Mirha on jälleen paikan päällä. Ikää on seitsemän kuukautta, mutta yhden asian perusteella pienokaista voisi luulla jopa vuosia ikäistään vanhemmaksi.

Mirha nimittäin kävelee.

– Omalla tahdolla höystetty fyysisyys tuli tutuksi jo synnytyksessä. Oli pari ponkaisua ja sen jälkeen tultiinkin jo maailmaan täysillä. Lääkäri oli sitä mieltä, että tämä voisi olla jo viikon vanha lapsi vaikka se oli juuri tullut maailmaan. Lapsi oli hyvin jäntevä ja sillä oli jo hampaitakin, Karoliina muistelee.

Perhe, johon kuuluu jo neljä isompaa sisarusta antoi toiminnalliselle kuopukselle nimen Törteväinen. Pontevuudesta tuli pikapuoliin myös lisänäyttöä, kun Mirha tuli viiden kuukauden ikään. Lapsi nousi seisomaan niin tuella kuin ilman tukeakin.

Jatkoa seurasi. Kuuden kuukauden iässä Mirha otti ensiaskeleensa. Hetken päästä niitä tuli useampia.

– Olimme sukutilalla, kun tyttö lähti oikein kunnolla liikkeelle. Hän jätti konttausvaiheen väliin kokonaan, ilmeisesti oli vähän sitä mieltä että mitäpä turhia, samantien vauhtiin vaan, Karoliina nauraa.

Perheen 12-vuotias Mida huomasi nopeasti, että pienimmän siskon vahtimisessa on erilaista haastetta kuin aiemmin.

– Olin jo tottunut vahtimaan pienimpiä sisaruksiani. Sitten kävikin niin, että tämä lähti samantien painelemaan ympäri asuntoa, Mida sanoo.

Liikkuvuus on tuonut omaa vaikeustasoaan myös päiväunien yhteyteen. On aina oma haasteensa saada tyttö pysymään paikallaan sen aikaa, että riittävä määrä lepoa tulee saatua.

Liikkuvuuteen tuo vaikeuskerrointa tomera luonne. Pienenpieni tyttö tuntuu tietävän tarkasti, mitä hän haluaa. Kun yksi suunta on otettu, sinne mennään eikä päätöstä valinnasta ainakaan omatoimisesti peruta.

– Mirha näyttää että tuonne hän menee ja sitten hän menee sinne. Aikuinen ei välttämättä ihan hevillä saa tytön päätä käännettyä, äiti jatkaa.

Pienen Mirhan liikkuvuuden taustalta saattaa löytyä isän puolen erittäin liikunnallinen suku. Mirhalla on kaksi isomummoa, jotka ovat erittäin virkeässä ja liikkuvaisessa kunnossa. Isomummot ovat iältään jo 90 ikävuoden paremmalla puolella. Lisäksi Karoliina Hannula liikkui tavallista enemmän raskaana ollessaan.

– Raskausaika tuntui muutenkin sellaiselta, että siinä sattui ja tapahtui ihan kaikenlaista, oli hyvin monenlaisia tapahtumia joista Mirha pääsi osaksi. Siinä mielessä ei ole kauhean ihmeellistä, että kun hän tulee maailmaan, niin meininki on samantien tuollaista, Karoliina naurahtaa.

Moni on tullut sanomaan äidille jo tässä vaiheessa, että Mirhassa voisi olla hyvä potentiaali esimerkiksi suomalaisen yleisurheilun pelastajaksi.

– Varmaan on hyvä aihio siihen suuntaan, sitä ei voi kiistää: on tomera luonne ja liikunnallinen fysiikka. Ja taustassa on tosiaan paljon urheilullisuutta. Katsotaan, mihin suuntaan tyttö kehittyy.

Karoliina Hannula on nyt viiden lapsen äiti.

– Totesit, että varmaan ei ole tai tule tylsiä hetkiä. Olet siinä kyllä ihan oikeassa.

Lapsen kävely

Kehitys on yksilöllistä

Mirha Paavola on alle vuoden vanhana kävelijänä harvinaisuus, mutta aivan ainutlaatuisesta asiasta ei puhuta. Suurin osa lapsista oppii kävelemään yhden ja kahden ikävuoden välissä, mutta on myös esimerkkejä joissa kävely alkaa luonnistua alle vuoden ikäisenä.

Tyypillistä näille tapauksille on se, että konttausvaihe jää väliin. Yleensä on niin, että kuuden ja yhdeksän kuukauden välimaastossa lapset vielä ryömivät tai konttaavat. Moni yrittää siinä vaiheessa jo pystyasentoakin.

– Minulle on sanottu, että asia on hyvin vahvasti yksilöllistä. Geneettiset ominaisuudet, lihasjäntevyys ja ympäristön kannustus liikkumaan vaikuttavat siihen vahvasti, Karoliina Hannula sanoo.

Yhden haasteen Hannula nuorimmaisen kävelyssä on havainnut.

– Näin pienelle tytölle ei oikein tahdo löytyä sopivia kenkiä, hän kertoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.