Pirkanmaan käräjäoikeus on todennut tuomiossaan valtakunnallisen rakennusliikkeen vastaavan mestarin syyllistyneen työturvallisuusrikokseen. Asiasta kertoo Ely-keskus tiedotteessaan.
Käräjäoikeuden käsiteltävänä ollut asia tuli ilmi tutkittaessa marraskuussa 2018 tapahtunutta työtapaturmaa. Tapaturma tapahtui tamperelaisella saneeraustyömaalla, jossa suoritettiin rakennuspurkutyötä samanaikaisesti kahdessa eri kerroksessa.
Työkohteessa oli ylemmän ja alemman holvin välisessä rakenteessa reikä, josta ylemmästä holvista purettua betonia pudotettiin alempaan holviin purkujätteen poisviemiseksi. Alemman holvin työskentelytilaa oli rajattu lippusiimoituksella, jonka tarkoituksena oli estää alakerran purkutyöntekijöiden pääsy alueelle, jonne oli vaara kimmota ylhäältä putoavaa purkumateriaalia.
Tapaturman tapahtuessa vahingoittunut työntekijä oli ollut alemmassa kerroksessa polttoleikkaamassa betoniteräksiä puretusta betonirakenteesta poikki, jotta toinen työntekijä olisi voinut ajaa purkujätteen minikaivurilla pois purkualueelta. Polttoleikkaustyön aikana ylemmästä kerroksesta oli pudonnut noin kahden nyrkin kokoinen purettu betonilohkare työntekijän päähän.
Rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n mukaan rakennustyömaan päätoteuttajan on tehtävä ennen rakennustöiden aloittamista kirjalliset työturvallisuutta koskevat suunnitelmat. Tällöin on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työmaan yleisistä työtehtävistä, työolosuhteista ja työympäristöstä aiheutuvat rakennustyön vaara- ja haittatekijät. Erityistä huomiota on kiinnitettävä esimerkiksi putoamissuojaukseen, purkutyöhön sekä eri töiden ja työvaiheiden yhteensovittamiseen rakennustyömaalla.
Työmaalla päätoteuttajan aliurakoitsijana toiminut purku-urakointiyritys oli laatinut päätoteuttajan puolesta purkutyösuunnitelman, jossa oli otettu huomioon riskitekijöitä, joita purkutyö aiheuttaa ja johon oli kirjattu työalueen rajaaminen ja purkujärjestys keinoiksi, joilla riskitekijöitä ehkäistään.
Suunnitelmassa ei kuitenkaan ollut otettu huomioon sitä, että työmaalla tehtiin purkutyötä samanaikaisesti kahdessa päällekkäisessä kerroksessa siten, että alempaan kerrokseen asetettua, vaara-alueelle pääsyn estävää lippusiimoitusta oli täytynyt siirtää minikaivurin tieltä.
Nämä työskentelyolosuhteet olivat muodostaneet erityisen riskitekijän, mikä olisi pitänyt ottaa huomioon kirjallisessa purkutyösuunnitelmassa. Koska näin ei ollut tehty, katsoi käräjäoikeus rakennustyömaan päätoteuttajan laiminlyöneen ottaa riittävällä tavalla huomioon purkutyösuunnitelmassa purettavien betonijätteiden putoamisen ja siitä mahdollisesti aiheutuvan vaaran estämisen.
Toisaalta käräjäoikeus katsoi työntekijän vamman aiheutuneen tilanteessa, jossa hän oli annettujen ohjeiden vastaisesti mennyt niin sanotulle kielletylle alueelle. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, ettei purkusuunnitelman puutteellisuuksien korjaaminen olisi johtanut siihen, että työntekijälle olisi tältä osin annettu muunlainen ohjeistus kuin nyt oli annettu.
Asianmukainen suunnitelma ei olisi myöskään johtanut sellaisiin kielletylle alueelle fyysisen pääsyn estäviin toimiin, jotka olisivat estäneet työntekijän menemisen nyt tarkoitetulle alueelle.
Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että työturvallisuusrikos on niin sanottu vaarantamisrikos, joka ei edellytä työntekijän loukkaantumista tai edes hänen terveytensä tosiasiallista vaarantamista. Siten vastaavan mestarin menettely tältä osin täytti työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön.
Vaikka vastaavan mestarin katsottiin syyllistyneen rakennustöiden turvallisuussuunnittelua koskevan pykälän rikkomiseen, jätettiin hänet vähäisyysperusteella rangaistukseen tuomitsematta.