"Pitäiskö sun jo pikkuhiljaa herätä tähän hommaan?" – Kuulustelu oli tärkeä osa poliisityötä myös Vasaratien palkkasurman tutkimuksissa

Poliisi: Mikäli vastaukset menevät venkoiluksi, kiristetään ruuvia. Näin kävi Vasaratien palkkamurhan esitutkinnassa, jossa tilaajan osalta asiaan päästiin kolmannessa kuulustelussa.

Sisä-Suomen poliisin kokenut rikosylikomisario Jari Kinnunen on tehnyt urallaan tuhansia kuulusteluja. Lasista pystyy tarvittaessa seuraamaan, kun kuulusteltavana on pieni lapsi. Pekka Ruissalo
Pekka Ruissalo

Pekka Ruissalo

On sunnuntai, 9. helmikuuta kuluvaa vuotta. Rikosylikonstaapeli Vesa Mäkinen aloittaa Tampereen pääpoliisiasemalla kolmannen kuulustelunsa Vasaratien palkkamurhan tilaamisesta epäillyn 20-vuotiaan miehen kanssa.

Kuulustelu jatkuu pitkään tunnustellen, kunnes Mäkinen lyö näyttöä tiskiin. Poliisi on ehtinyt surman jälkeisen parin viikon aikana kaivaa 20-vuotiaan dataliikenteestä kuvamateriaalia, jossa on sama mies kuin kuulustelijaa vastapäätäkin.

– Mutta tää mikä on kaikkein ihmeellisintä niin tää surmatyön tilaaja on vakuutena lähettäny sille surmaajalle toisenkin kuvan... pitäiskö sun jo pikkuhiljaa herätä tähän hommaan?, Mäkinen toteaa asiaa sitkeästi kiistävälle ja monenlaisia selityksiä tapahtuneelle kehitelleelle 20-vuotiaalle.

Mäkinen muistelee tilannetta nyt, neljä kuukautta myöhemmin rauhallisesti.

– Siinä oli sellainen tilanne, että pari kuulustelua oli mennyt pyöritellessä. Tein sen ratkaisun, että nyt lopetetaan jauhaminen, näyttöä kuitenkin löytyi aika laillakin siinä vaiheessa, hän kuvailee tilannetta.

Vasaratien tapauksen tutkinnanjohtaja Jari Kinnunen kertoo, että harvinaislaatuinen palkkamurha alkoi selvitä lopulta varsin helpohkosti. Aina työ ei kuitenkaan ole helppoa. Joskus poliisi joutuu kävelemään poliisilaitoksen yläkertaan vankilan puolelle kirjaamaan ylös, että henkilö ei halua tulla kuulusteluun.

– Olen ainakin kerran mennyt koppiin asti kirjaamaan tällaisen lausunnon, että henkilö ei halua tulla alas, Mäkinen muistelee.

Olennaisin seikka kuulusteluissa on se, että kuulusteltava pitää saada puhumaan.

– Poliisin näkökulmasta on myös niin, että ei kannata lähteä kuulustelemaan jos ei ole mitään asiaa. Sellaisestakin on kokemusta, että vangittu saattaa kovasti lähteä vaatimaankin sitä, että nyt kuulustelemaan. Toki sitten on heitäkin, jotka menettävät malttinsa siinä vaiheessa kun käy ilmi että poliisilla on melko raskauttavaa näyttöä olemassa, Kinnunen kuvailee.

Kinnunen ja Mäkinen ovat tehneet vuosikymmenien mittaisen työuran poliiseina. Molemmat arvioivat, että tähän aikaan mahtuu varmuudella tuhansia kuulusteluja.

– Lähtökohtaisesti tilanteessa kaksi ihmistä käyvät keskustelua, jossa maalaisjärjen käyttö on todellakin sallittua. Lähdetään liikkeelle vapaammasta keskustelusta ja jos se ei tuota lopputulosta, poliisi kiristää tarvittaessa remmiä. Puhutaan eräänlaisesta palapelin rakentamisesta, jossa virkavastuu määrittää sen että ketään ei saa huijata, Kinnunen ja Mäkinen analysoivat.

Sen sijaan saman kysymyksen esittäminen useampaan kertaan on joskus hyvinkin suositeltavaa.

– On vaikkapa sellainen kokonaisuus, jossa näyttöä ja aineistoa tulee koko ajan lisää. Silloin samaan kysymykseen voi suurella varmuudella saada aivan erilaisen vastauksen asioiden edetessä, Kinnunen kuvailee.

Kuulustelemista käydään läpi jo poliisikoulutasolla. Peruslähtökohta on se, että ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen. Kuulusteleva poliisi ei myöskään saa hermostua, vaan tilannetta on oltava valmis viemään kärsivällisesti eteenpäin tarvittaessa tuntikausien ajan.

– Varmasti joskus on pelottanutkin. Sitä ei vaan saa vastapäätä istuvalle näyttää, Mäkinen sanoo.

Kuulustelutilanteisiin liittyy myös tarkka seuranta. Rikoselokuvamaisia ylilyöntejä tai kovisteluja ei todellisessa elämässä nähdä, vaan kaikki kuulustelussa tapahtunut voidaan tarvittaessa katsoa videonauhoitteelta.

– Senkin aistii aika nopeasti, jos kuulustelusta ei tule mitään. Joskus sellaiseenkin ratkaisuun päädytään, että kuulustelija vaihtuu jos on havaittavissa, että nyt eivät vaan kemiat yksinkertaisesti kohtaa, Kinnunen ja Mäkinen luonnehtivat.

Tukevasti humalaista ei myöskään kuulustella.

– Päihtyneelle voi pitää alustavan puhuttelun. Varsinainen kuulustelu tehdään siinä vaiheessa, kun vastaaja on selvinpäin.

Lapset

Näin alle 15-vuotiasta kuullaan

Joulukuussa 2006 tapahtuneen Ulvilan-surman tutkinta herätti sittemmin paljon keskustelua muun muassa siksi, että siihen liittynyt perheen alaikäisten lasten kuuleminen oli joidenkin mielestä turhankin rajua. Kuulustelutallenteilla nähtiin hysteerisesti itkevä pikkulapsi ja möreä-ääninen, vahvaa lounaismurretta puhunut mieskuulustelija.

– Ohjeistus lasten kuulemiseen tuli vuonna 2003. Vuonna 2006 koulutukset eivät tosin olleet vielä alkaneet, ja voi kuvitella, ettei tällaista aspektia ole silloin välttämättä kovin tarkasti mietitty, pohtii Jaana Lempinen Sisä-Suomen poliisilaitokselta.

Lempisen mukaan nykyisin lapsen ikätaso otetaan tarkasti huomioon kuulusteluissa. Lasta ei saa myöskään johdatella, ja kaikki kuulustelut taltioidaan kameralle. Kuulustelut tehdään tilassa, jota pystyy seuraamaan naapurihuoneesta ikkunan takaa. Tyypillistä on, että tilannetta seuraa lapsiin erikoistunut psykologi Taysista.

Alle 15-vuotias antaa omat lausuntonsa kameralle. Hänen ei tarvitse tulla oikeuteen asti kuultavaksi. Myös epäilty saa nähdä videoidut lausunnot ja hänen asianajajansa voi tarvittaessa esittää kysymyksiä alaikäiselle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut