Entinen Tappara-patukka Tuukka Mäntylä ryhtyi legendaarisen kalakioskin veturiksi – "Jos en olisi voinut tai osannut taklata, hyötyni joukkueelle olisi ollut aika nimellinen"

Kun tämä mies astelee Tammelantorin Eurolohen ovesta sisälle, edessä ei ole ehkä leijonanharjan mittaa pituutta, mutta kokoa, fyysisyyttä ja olemusta sen verran että miehen tunnistaa entiseksi jääkiekkoilijaksi samantien.

Uransa keväällä päättänyt Tappara-puolustaja Tuukka Mäntylä päätti jo viime vuonna ruveta legendaarisen kalaruokakioskin veturiksi.

– Jos en olisi urallani taklannut, niin mitä sitten olisin tehnyt? Paljon puhutaan siitä, ovatko taklaukset lajin kannalta sitä vai tätä, sattuuko jotain, onko loukkaantumisriskiä ja sitä ja tätä. Itse voin sanoa ihan suoraan, että ilman kykyä ja fyysisyyttä taklata minusta ei olisi ollut välttämättä hyötyä joukkueelleni kuin nimellisesti, Mäntylä sanoo rauhallisesti.

– Olen ollut lajiin aina aika pieni jätkä. Jotenkin sitä piti oppia kompensoimaan. Olen vihannut aina häviämistä, ja olen sen verran kilpailuhaluinen että en lähde alasarjoihin jäähdyttelemään. Jo varhain tajusin satsata voimatasoihin ja taklaamiseen, ja sillä pohjalla rakensin urani, Mäntylä jatkaa.

Suomessa fyysisestä pelaamisesta on käyty viime vuosina paljon keskustelua, ja Mäntyläkin on saanut omanlaisensa maineen rajujen taklausten seurauksena.

– Olen antanut, mutta myös ottanut. Olen kaiken kanssa täysin sinut. Jääkiekko on minun papereissani kontaktilaji ja sen mukaan on menty. En kanna mistään mitään kaunaa. Niin kuin huomaat, tässä on vähän olkapäät sökönä, kaikki sormet eivät toimi ihan siihen tapaan kuin pitäisi ja hampaitakin on lähtenyt, mutta hei, se on jääkiekkoa, Mäntylä sanoo ja virnistää perään.

Fyysisen pelaamisen osalta mies näki erilaista maailmaa toisaalta rapakon takana, toisaalta KHL:ssä Zagrebissa.

– Kävin Pohjois-Amerikassa nuorena poikana kääntymässä. Siellä näki jo harjoitusleirin harjoitusleirillä, kun joukkueen goonit tappelivat harjoituksissa – ja kyseessä oli vasta harjoitusleirin esileiri. Siinä tajusi aika paljon siitä, millaista kilpailu lajissa on.

– 2015-2016 pelasin Zagrebissa. Harjoituskaudella taklasin joukkueen kapteenia yksissä treeneissä. Sitten pudotettiin hanskat ja tapeltiin. Minulle se sopi, sillä en ole väistänyt koskaan kontakteja ja pelasin aina tosissani jokaikisen tilanteen. Kunnioitus tuli joukkueessa kuin joukkueessa nopeasti, kun muut huomasivat että tuo kaveri ei pelkää mitään, Mäntylä muistelee.

Mainos: Accountor

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut