Vanhuksille etsitään ystäviä Tampereella – Näin kauniisti 25-vuotias Hanna kertoo ystävämummostaan
2
Hanna Ruusunhelmi ilmoittautui talvella Mummon Kammarin vapaaehtoiseksi ja sai mainion ystävämummon. ystävystynyt Mummon Kammarin kautta 88-vuotiaan mummon kanssa. Marjo Rämö
Katso isompi kuvaPauli Laulainen on käynyt ulkoiluttamassa Koukkuniemen asukkaita yli 20 vuoden ajan. Marjo Rämö
VAPAAEHTOISET Mummon Kammari etsii kipeästi uusia vapaaehtoisia pitämään seuraa vanhuksille.
Näin 25-vuotias tamperelainen Hanna Ruusunhelmi kirjoitti Facebookissa kavereilleen:
”Ystävyys ei katso ikää. Oon niin onnellinen, että mun on ihan pakko jakaa tää fiilis teidän kanssa. Mun uusin ystävä on 88-vuotias rouva, sotaveteraani ja leski. Temperamenttinen, huumorintajuinen ja terävä päästään kuin mikä... Ensimmäisen kerran, kun soitin ystävämummoni ovikelloa, mua jännitti ihan hirmuisesti. Pähkäilin päässäni, onko mulla mitään annettavaa hänelle, onko meillä yhteisiä puheenaiheita.”
Ruusunhelmi ilmoittautui viime talvena Mummon Kammariin vapaaehtoiseksi pitämään seuraa yksinäiselle vanhukselle. Häntä jännitti ennen kaikkea suuri ikäero.
– Jännittäminen oli ihan turhaa. Nauroimme kovasti jo heti ensimmäisellä kerralla ja tulimme heti juttuun.
Mummon Kammari kaipaa nyt kipeästi lisää vapaaehtoisia, niin miehiä kuin naisiakin.
– Meillä on tällä hetkellä lähes tuhat vapaaehtoista. Heistä runsas 500 käy kodeissa ja noin sata ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten luona. Uusia vapaaehtoisia tulee mukaan 200 vuodessa, mutta tarve menee kovaa vauhtia edellä, Mummon Kammarin toiminnanjohtaja Maarit Tammisto kertoo.
Tampereella on tälläkin hetkellä kymmeniä kotona asuvia vanhuksia, jotka odottavat ystävää.
Ruusunhelmi käy oman ystävämummonsa luona parin viikon välein. Ystävykset ovat yhdessä kaksi tuntia kerrallaan.
– Me molemmat odotamme aina tapaamisia. Joskus hän sanoo, että on jo katsellut ikkunasta tuloani.
Pelko siitä, löytyykö 25- ja 88-vuotiaan välille yhteisiä puheenaiheita, osoittautui täysin turhaksi. Ruusunhelmi on saanut kuulla tosielämän tarinoita muun muassa ystävämummon lapsuudesta ja nuoruudesta.
– Omat isovanhempani ovat jo kuolleet, enkä ehtinyt kuulla heiltä sellaisia tarinoita. On mielenkiintoista kuulla kokemuksia ajasta, josta olen ennen lukenut vain historian kirjoista, eli sodista, sotilaista, lotista ja elämästä evakkona. Mutta toki me keskustelemme myös arkisista asioista.
Ja niin kuin Ruusuvuori kirjoittaa Facebookissa:
– Tän kaiken lisäksi me puhutaan paljon mistäs muustakaan kuin miehistä – tytöt on aina tyttöjä.