Jo nuorena politiikasta kiinnostunut ja politiikkaan mukaan lähtenyt tamperelainen konkaripoliitikko Satu Hassi (vihr.) muistelee keskiviikkona julkaistussa elämänkertakirjassaan myös sitä, miten nuoruuden into taistolaisuuteen ja suoraviivaiseen vasemmistolaisuuteen jäi taakse.
– Olin kokouksessa, jossa tamperelainen puolueaktiivi selosti hiljattain pidettyä SKP:n edustajakokousta. Sen kuumimmat neuvottelut, jotka kestivät useita päiviä, käytiin siitä, kirjoitetaanko päätöslauselmaan proletaarinen internationalismi vai työväenluokan kansainvälinen solidaarisuus. Voi hyvänen aika, isot ihmiset, minä ajattelin, Hassi kirjoittaa.
Lopullinen niitti oli vappujuhla Tampereella. Pääpuhujana Amurin kentällä oli tuolloisen SKDL:n kansanedustaja, toimittajan töistäkin tuttu Esko-Juhani Tennilä
– Hän pauhasi siitä, miten kehnosti Suomen asiat ovat ja miten hyvin Neuvostoliitossa, josta viimeinen työttömyystoimistokin lakkautettiin 1920-luvun alussa. Minusta puhe oli kauhea. Mutta ystävä ja tuttava toisensa jälkeen käveli vastaan silmät loistaen ja sanoi: "Eikö ollutkin hyvä puhe!" Lopuksi siististi pukeutunut ja hyvin ravittu joukko lauloi "... nälkä meill' on aina vieraanamme, vaan kuin korpit haaskoiltaan me kerran kaikki karkoitamme, niin päivä pääsee paistamaan ..."
Hassin siirtyminen Vihreiden jäseneksi sinetöityi lopullisesti 1980-luvun alkuvuosina. Koijärvi-liikkeet olivat tuossa vaiheessa jo elettyä historiaa.
– Eroni taistolaisliikkeestä sinetöityi, kun syksyllä 1984 läksin vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi Tampereella. Samana syksynä ilmestyi runokokoelmani Magdaleena ei häpeä enää. Kirjan ilmestyminen avasi monella tapaa uuden elämän, Hassi kirjoittaa.