Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Keikka-arvio: Kolmas Nainen ja kumppanit perusasioiden parissa Tammesfestin Pakkahuoneella perjantaina – Katso kuvat!

Jos torstaina Tullikamarilla mentiin englanninkieliseen ilmaisuun luottaen, niin perjantaina siirryttiin hyvin vahvasti suomen kielen pariin, kun Pakkahuoneen valtasi suomirokin peruskallio. Jos pitäisi määritellä suomirokin syvin olemus, niin mieleen saattaisi tulla hyvinkin herkästi Pauli Hanhiniemi laulamassa ruutupaidassa kaipuustaan saada mielin määrin kahvia ja tupakkaa.

Illan aloitti Tuula Amberla, jonka Lulu-kappaleelta ei ole voinut kukaan 80-luvulla musiikkia kuunnellut välttyä. Sittemmin hän on viettänyt musiikkirintamalla hiljaiseloa, kunnes 15 vuoden tauon jälkeen julkaisi uuden singlen Anna äiti puhaltaa kuluvan vuoden keväällä.

Alkuun Amberla tarjoili muun muassa 80-lukulaiset Pienet sanat ja Auto sammui maantielle -kappaleet. Heti alusta asti oli selvää, että Amberlan sielukkuus ei ollut vuosien saatossa hälvennyt yhtään. Kuin pienoistarinoita kertoen, triona esiintynyt kokoonpano tunnelmoi hyvällä intensiteetillä Pakkahuoneen yleisölle. Kolmikon loput jäsenet olivat kontrabassossa Vesa Saloranta sekä kitarassa Tero-Petri Suovanen. Jälkimmäinen myös lauloi osan kappaleista Amberlan kanssa duettona.

Amberla kertoi matkustaneensa yhtyeineen kaukaa Turusta Tampereelle asti kertomaan tarinoitaan. Kuulijakunta osasi arvostaa vaivannäköä ja sitä myötä ilta oli saanut varsin sielukkaan sekä ansiokkaan aloitukseen. Loppuun oli vielä säästelty Tyttö kampaa märkää tukkaa sekä odotetusti viimeisenä soinut Lulu.

Perjantaina kaikki esiintyjät soittivat Pakkahuoneen puolella, joten pienen hengähdystauon jälkeen lavan valloitti seuraava trio, nimittäin Esa Eloranta Band. Amerikkalaisesta country- ja bluesvaikutteisesta juurirokista ammentava Eloranta joukkioineen jatkoivat Amberlan viitoittamalla tiellä, kun sielukas musiikki valtasi jälleen tilan.

Ahkerana lauluntekijänä muillekin tunnettu Eloranta julkaisi vastikään uuden albumin Jotain ilmassa, jonka kappaleita kuultiin ainakin nimikappale sekä Kulman takaa. Aika ajoin Eloranta toi vahvasti assosiaation Tom Petty:n niin musiikkityylillisesti kuin lauluäänellisesti. Jopa siinä määrin, että hiljalleen alkoi odottamaan, koska Free Fallin’ tulisi vuoroon.

Omalla ja viime vuosituhantisen entisen yhtyeensä Garbon suomenkielisellä materiaalilla setti puski eteenpäin varsin juurevissa tunnelmissa. Välillä Eloranta innostui laulattamaan yleisöä kuten Muurinmurtajat-kappaleen aikana. Viimeisenä kappaleena kuultiin Bruce Springsteen -laina Dancing In The Dark, joka ammentaa vahvasti samasta perimästä kuin Tom Pettynkin kappaleet.

Yleisö ei ollut kuitenkaan vielä valmis päästämään yhtyettä vapaalle, vaan äänekkäästi taputtaen sai kolmikon vielä palaamaan lavalle. Ilmeisen ex tempore -tyyppisesti päädyttiin Tom Pettyn kappaleeseen I Won’t Back Down. Silmänsä sulkiessa olisi voinut hyvin kuvitella Tom Pettyn olevan itse esiintymässä. Mikä voisikaan toimia parempana kunnianosoituksena viime vuonna menehtyneelle legendalle.

Päätöksenä illalle saatiin lauteille suomirokin peruskivi eli Kolmas Nainen. Hanhiniemeltä puuttui ruutupaita, mutta muuten tähdet tuntuivat olevan oikeassa asennossa. Hieman epäkonventionaalisesti Hanhiniemi esitteli yhtyeen jäsenet heti ensimmäiseksi, ennen kuin setin aloittanut Tähän aikaan vuodesta pääsi vauhtiin.

Viimeistään viidentenä kuultu Äiti pojastaan pappia toivoi sai yleisön innostumaan yhteislauluun. Joskin siihenkin asti huulet olivat katsojilla taajaan liikkuneet allekirjoittanut mukaan lukien. Yhtyeen kappaleet lienevät painettu polttoraudalla muistin syövereihin.

Tällä kertaa lavalla oli enemmän täytettä, kun Kolmas Nainen muodosti kuusimiehisenä tuplatrion. Hanhiniemen lisäksi yhtyeessä soittivat kitaroissa Sakari Pesola sekä Timot Löyvä ja Kivikangas, bassossa Raimo Valkama ja rummuissa Pasi Kallioniemi. Hanhiniemi soitti suunsa lisäksi myös huuliharppua ja haitaria.

Yhtyehän hajosi 90-luvun alussa, mutta on 2000-luvulla aktivoitunut uudestaan kahden albumin myötä. Sekä vanhemmat että uudemmat kappaleet soljuivat sopusoinnussa toistensa sekaan, vaikka ehkä juuri ne vanhemmat hitit saivat yleisön liikehtimään taajemmin. Setti eteni varsin yllätyksettömästi varmalla suorittamisella eteenpäin lukuun ottamatta ehkä Valehtelisin jos väittäisin -kappaleen aloitusta ranskaksi.

Hyvää ja kaunista sai olla setin päättävä kappale, jonka loputtua yleisö repesi raivoisiin ja vaativiin suosionosoituksiin. Yhtye palkitsikin yleisönsä aloittamalla encoren tunnelmallisella uusimmalta levyltä löytyvältä Pensseli-kappaleella. Aivan viimeisenä kuultiin Elämän tarkoitus, jonka myötä ilta oli päätynyt loppuunsa.

Tämäkin ilta Pakkahuoneella muodosti eheän kokonaisuuden, joka eteni jouhevasti. Vaikka kaikki esiintyjät Pakkahuoneen puolella esiintyivätkin, niin väliajat olivat varsin lyhyet ja toimivat erinomaisina juomataukoina. Illan perusteella suomirokki on edelleen voimissaan.

Tammerfest 2018: Tullikamari, Kolmas Nainen, Esa Eloranta Band ja Tuula Amberla,perjantai 20.7.2018

Teksti ja kuvat: Ville Laine