Keikka-arvio: Tammerfestien päätöspäivänä Tullikamari jyrisi kilpaa ukkosen kanssa Viikatteen ja Maj Karman tahtiin – Katso hienot kuvat keikalta

Tulikamarilla Tammerfestit päättyivät astetta raskaammin, kun edellisiltoihin verrattuna oli lisätty piirun verran lisää säröä. Tästä pitivät huolen Pakkahuoneella Maj Karma ja Viikate sekä Klubin puolella esiintyneet Lemmenpyssyt ja Lyijykomppania.

Klubin puolella illan aloitti paikallinen Lemmenpyssyt, joka on eräänlainen The Darknessin ja Popedan lehtolapsi. Hyvin häpeilemättä nelikko paahtoi hard rockin ilosanomaansa. Jo avauskappaleessa yhtye ilmoitti ”kun sut saan tähtäimeen, mä laukaisen” ,kuten Kiss-yhtyeen Love Gun -kappaleessa ikään.

Myös muun setin ajan meininki pysyi yhtä suoraviivaisena muun muassa kappaleilla Villikissa, Vetovoimaa ja K.U.U.M.A., lavaesiintymisen sisältäen lähes kaikki kuviteltavissa olevat rokkiposeeraukset. Oli kuin yhtyeen suurin tarkoitus olisi viihdyttää yleisöä. Jos näin on, niin missio tuli suoritettua erinomaisesti yleisön vastaanotosta päätellen. Lopussa yhtye toki riisui vielä paidat päältään, kuten asiaan kuuluu, joten ainakin naiskatsojat saivat koko rahoilleen vastinetta.

Lemmenpyssyiltä on ilmestynyt toukokuussa neljäs levy, jonka materiaalista iso osa setistä koostui. Myös levyä muistettiin häpeämättömästi mainostaa välispiikeissä. Hyvä niin, turha se on lavalle nöyristelemään lähteä. Vielä viimeiseksi yhtye kaatoi bensaa liekkeihin päätöskappaleen nimen mukaan ja homma oli sillä selvä.

Maj Karma jatkoi välittömästi Pakkahuoneen puolella Lemmenpyssyjen jälken uusimman albuminsa Ei paholaisii oo -kappaleella. Alkusetti jatkuikin uuden levyn hengessä, muun muassa kappaleilla Lama lama lama ja 101 tapaa olla vapaa, kunnes viidentenä kuultiin viime päivien vallitsevaan säätilaan sopiva Ukkonen. Yleisö oli jo alussa laulanut mukana kiitettävästi mukana, mutta viimeistään tässä vaiheessa ukkonen jyrisi ihan sisätiloissa yhteislaulun muodossa.

Maj Karmahan teki uuden tulemisensa useamman vuoden tauon jälkeen muutamia vuosia sitten ja on sittemmin jo julkaissut kaksi uutta albumia, joista viimeisimmän 101 tapaa olla vapaa kuluvana vuonna. Tauko teki varmaan hyvää, sillä intensiteetti koko keikan ajan pysyi korkealla Herra Ylpön, Häiriön, K. Kuritun ja J. Savolaisen muodostaman nelikon toimesta.

Yleisö rokkasi varsin ansiokkaasti Maj Karman tahdissa. Ylpön jossain vaiheessa todettua ”huutakaa jotain asiattomia”, niin mitään nasevaa ei yleisöstä kuulunut. Niinpä yhtye pyöräytti Sodankylä -kappaleen perään jatkuen ehkä setin kovimmaksi vedoksi taipuneella Kokki, vaimo, varas ja rakastaja.

Pian Ylppö ilmoitti, että olisi yleisölle muutama kysymys. Perään kajahtikin uudelta albumilta Onko pakko antaa?, jonka punkpaahto osoitti, ettei yhtye vuosien saatossa ole ainakaan rauhoittunut. Tämän jälkeen pidettiinkin pikku taukoa, jotta lavahenkilö sai koottua siipeensä saaneet mikkistandit ynnä muun tarpeiston kasaan. Perään Ylppö kyseli, että oliko se rock kuollut. Ei todellakaan ole, sen tämäkin ilta oli jo osoittanut ja tuli myöhemminkin osoittamaan.

Perään yhtye soittikin kuin vertailuna nykyiseen materiaaliinsa alkutaipaleeltaan Hullu huutaja -kappaleen. Tuolloin vielä Maj Karman Kauniit Kuvat nimellä tunnettu yhtye sai kyseisellä kappaleella levysopimuksen Atte Blomilta missäpä muuallakaan kuin Tampereella. Joskin se kuulemma perustui huijaukseen sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä. Perään vielä Attentaatti ja varsinainen setti oli sillä selvä.

Tämä ei tietenkään yleisölle riittänyt ja niinpä yhtye palasi takaisin vielä kolmen kappaleen verran. Loppurukouksena keikalle kuultiin kappale nimeltä Rukous ja niin oli Klubin puolella kuumeisesti odottaneen Lyijykomppanian vuoro päästä lauteille.

Vuoron tultua Lyijykomppania astelikin Klubin lavalle viipymättä. Yhtye oli sonnustautunut tyylikkäästi tummiin pukuihin, kuten hieman varttuneemmille herrasmiehille sopiikin, mutta yleisön puolella sortseissa olleena kävi hieman sääliksi. Tyylistä ei toki tingitä, mutta ainakin tarkeni helteisessä illassa.

Lyijykomppania aloitti tummanpuhuvan settinsä jykevästi ei niin kepeillä viisuilla kuten Helsinki tulessa!, Isä heiluu kirveellä ja Hauta joen äärellä. Samalla asetelmalla mentiinkin trion toimesta koko setin ajan. Loppupuolella kuultiin Synkkää jynkytystä, joka kuvaakin koko yhtyeen tyyliä varsin hyvin. Tätä asiaa kuin korostaen yhtyeestä Lindström jynkytti Rickenbacker-bassoaan kuin viimeistä päivää.

Yhtye on perustamisensa jälkeen esiintynyt varsin moninaisissa kokoonpanoissa. Onpa muuan Timo Rautiainenkin esiintynyt yhtyeessä ennen Niskalaukaustaan. Lindströmin lisäksi nykyään yhtyessä vaikuttavat lisäksi Vuorinen ja Moilanen.

Varsin innokas oli Lyijykomppaniankin vastaanotto yleisöltä, mikä olikin koko illan silmiinpistävänä piirteenä kaikilla yhtyeillä. Vielä loppuun yhtye kynsi kyisiä peltoa ja teki selvää jälkeä, ennen illan päättänyttä Viikatetta.

Viikate päätti illan Pakkahuoneella esiintyen jo kolmannen kerran Tampereella vajaan vuoden sisään. Kisaväsymystä ei kuitenkaan näkynyt yhtyeeltä eikä yleisöltä. Uusimmasta Tuulenhuuhtomat EP:stä lähtien nelikko soitti kappaleitaan kattavasti koko uran ajalta.

Viimeistään alkupuolen Oi pimeys sai vuoropuhelun Viikatteen ja yleisön välillä sikäli väkeväksi, että yhtyeen kitaristi Arvo Viikate äityi lämpimiin kiitoksiin todeten niiden olevan paikallaan, vaikka koko heinäkuu ollaankin valitettu, että on kuuma. Kuten niin monella muullakin yhtyeellä nykyään, myös Viikatteella jäsenten ”sukunimi” on kaikilla Viikate. Arvon lisäksi yhtyeessä vaikuttavat Ervo bassossa, Kaarle laulussa ja kitarassa sekä Simeoni rummuissa.

Rautalankametallin riemujuhlaa vietettiinkin reilun tunnin verran, joskin Kaarle kuvasi yhtyeensä soitantaa kivireki-osastoksi. Yhtäkaikki, paljon mahtui tyylisuunnan klassikkoja settiin esimerkkeinä mainitakseni Ah ahtaita aikoja, Tervaskanto sekä Viina, terva & hauta.

Myös Viikate sai lavalta poistuttuaan erityisen raivoisat aplodit, joten palattavahan se oli encorelle. Kolmen kappaleen kimara riisui viimeisetkin varautuneet katsojat aseista sisältäen Synkkä ventti, Pohjoista viljaa ja Kuu kaakon yllä kappaleet.

Tullikamarin Tammerfest sisälsi kolme hyvin tyylillisesti erilaista iltaa, mutta kaikkiin oli valikoitunut oma innokas yleisönsä. Miellyttävää oli tarjonnan jakautuminen teemoittain eri päiville. Lopuksi vielä nykyajan kierrätyshengessä ja seuraten illan aloittaneen Lemmenpyssyjen häpeilemättömyyttä, varastan sloganit sekä Kaarle Viikatteelta että Herra Ylpöltä: ”Paljon oli hyviä bändejä ja oli hauskaa tulla seuraamaan elävää musiikkia”. Siitä on hyvä jatkaa jatkossakin hyvien bändien seuraamista. Menkää ihmiset seuraamaan elävää musiikkia!

Tammerfest 2018: Tullikamarin Klubi ja Pakkahuone, Viikate, Maj Karma, Lyijykomppania ja Lemmenpyssyt, lauantai 21.7.2018

Teksti ja kuvat: Ville Laine