Takana 50 vuotta, mitä edessä? – Tamperelaisen teatteriarvioja analysoi Tampereen Teatterikesän

TEATTERIkesä Tamperelaisen teatteriarvioija Katariina Fleming on ollut Tampereen Teatterikesässä 45 vuotena putkeen. Näin hän kehittäisi tapahtumaa.

Mahtoiko kulttuuritoimittaja ja vahva vaikuttaja Olavi Veistäjä arvata, että hänen ideastaan syntynyt Teatterikesä olisi yhä voimissaan? Vaatimattomasta alusta on kasvanut tapahtuma, joka on suuri vetovoimatekijä ja tärkeä Tampereen imagolle.

Kesän pääohjelmisto vaikutti jo etukäteen mielenkiintoiselta: mukana oli klassikoita, rakkautta, seksuaalista ja henkistä väkivaltaa, kantaesityskin. Jälkikäteen huomasi, että kotimaiset esitykset tulivat pääosin Helsingistä, Tampereelta oli kaksi ja Hämeenlinnasta yksi esitys. Eikö maakunnista olisi löytynyt kiinnostavia näytelmiä? Takavuosina Teatterikesässä esiteltiin jonkun teatterin ohjelmiston parhaat ja saatiin hienoja elämyksiä. Olisiko aika ottaa esiteltäväksi Vuoden Teatteri?

Tänä kesänä Hämeenlinnan Teatteri näytti miten uskomattoman hienoa työtä tehdään pienessäkin teatterissa. Ingmar Bergmanin kirjoittama Kohtauksia eräästä avioliitosta oli Samuli Reunasen ohjaamana huikea. Liisa Peltonen ja Lasse Sandberg tekivät avioparina tarkan läpivalaisun parisuhteesta, rakkaudesta ja sen loppumisesta. Taitava kolmen miehen orkesteri kruunasi kokonaisuuden.

Viikon suurimman elämyksen toi Kom-teatterin Veriruusut. Tamperelaisen Anneli Kannon romaanista oli Lauri Maijala ohjannut koskettavan sisällissodan kuvauksen. Olen nähnyt tänä vuonna seitsemän ajan kuvausta, mutta tämä todella näytti millaista nuorten tyttöjen, lähes lasten, sotimaan lähtö oli. Näytelmä oli myös kuvaus rakkaudesta ja vahvasta ystävyydestä. Esityksiä on vielä Komissa lokakuun alkuun.

Samasta kirjasta Työväen Teatteriin tehty Tytöt 1918 on komea musikaali, jossa kaikki osa-alueet ovat huippuunsa vietyjä, mutta samaan koskettavuuteen kuin Komin esitys se ei yllä.

Tampereen Teatterin Huojuva talo oli yksi väkevimmistä pääohjelmiston esityksistä. Se oli pakahduttava kokemus; niin suuren pahuuden katsominen koetteli mieltä. Antti Mikkolan uudistavasti ohjaama esitys jää TT:n historiaan.

Leea Klemolan ohjaustyyli on jäljittelemättömän omintakeinen, jopa räävitön. Hänen töitään on nähty viime vuosina usein ja nyt ilahdutti Baikal Brothers Ky, Teatterikorkeakoulun ja Aurinkoteatterin yhteistyö. Vuosi sitten Klemola matkusti opiskelijoiden kanssa Siperiaan ja kokemuksista syntyi hulvaton esitys.

Edellisten ohjaajien lisäksi Teatterikesään toivoisi myös Juha Hurmeen ohjauksia. Hänen tyylinsä on omaleimainen, ulkoisesti pelkistetty, mutta sisällöltään rikas. Viime vuosina hän on ohjannut paljon Maiju Lassilaa, koko sarjan näkeminen olisi elämys.

Kolme vinkkiä

Vuoden teatterin valinta ja ohjelmiston esittely

Enemmän näkyvyyttä katukuvaan, avajaisten jälkeen värikäs kulkue autoineen halki kaupungin

Lisää kotimaisten teattereitten vahvoja esityksiä, vaikkapa klassikoita

Lisää aiheesta

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut