Keikka-arvio: Riku Niemisen Juice Originals osoittautui projektiksi, joka olisi syytä saada kesäfestivaaleille ensi tilassa – Katso nostalgiset kuvat ja videolta, miten Mikko Alatalo esittää Per Vers, runoilijan

Riku Nieminen esitti Juicensa tunteella. Etulinjassa vasemmalla kitaristi Jari Yliaho, oikealla bassovirtuoosi Hannu Tervaharju. Pekka Ruissalo

Pekka Ruissalo

Kun näyttelijä Riku Niemisen valinta Juice Leskisen rooliin aikanaan julkistettiin, epäileviä tuomaksia riitti paljon. Miten kansan Munamiehenä muistama mies rakastetuksi Juiceksi oikein taipuu? Sitten uutisoitiin siitä, että Nieminen aikoo myös laulaa itse kansan erinomaisesti tuntemia lauluja. Miten se voisi onnistua?

Juice-elokuvan kutsuvierasnäytöspäivä osoitti, että molempien kysymysten osalta huoli on turha. Nieminen teki Juice Leskisen roolin niin hyvin kuin pystyi, ja ilta Pakkahuoneella osoitti että Munamieheltä onnistuu myös vakavamielinen tulkinta ja laulamisesta löytyy sävyjä ja kerroksia. Yhtyekokoonpanon nimikkeenä oli juhlallisesti Juice Originals, ja taustalta löytyi runsas määrä todellisia vanhan liiton manselaisia tekijämiehiä.

– Sehän laulaa paremmin kuin Juice itte. Mutta ei se toisaalta mikään valtava yllätys ole, kommentoi keikkaa taka-alalta seurannut Eppu Normaali-kitaristi Juha Torvinen

Musiikkimiehenä tunnettua Niemistä ilta Tampereelta jännitti silminnähden. Keikan alkuvaiheissa oli havaittavissa varovaisuutta – niin Niemisessä kuin bändissäkin. Bändissä nähtiinkin sellaisia tekijöitä, että tuskin hetkeen Tampereen keskustassa samalla keikkalavalla nähdään: kitarassa Jari Yliaho, bassossa Juuso Nordlund, Hannu Tervaharju ja Antti Tammilehto, koskettimissa Safka Pekkonen ja seremoniamestari Anssi Tikanmäki.. tulitukea todelliset vanhan liiton miehet saivat Tikanmäen isän pojista, kitaristi Eemil Tikanmäestä ja rumpali Eljas Tikanmäestä

Kapellimestari Anssi Tikanmäki oli saanut vapaudet sovittaa Juice-tuotantoa haluamallaan tavalla ja tutuista lauluista kuultiinkin järjestään hyvin irtonaisia ja hyvin musikaalisia versioita. Puntti Valtonen hoiti välispiikkejä ja taustalauluja ja myös Vesa Sytelä nähtiin lavalla perkussioissa keikan viimeisellä puolella.

ViimeistäänMikko Alatalon käytyä lavalla esittämässä Hän hymyilee kuin lapsi- ja Per Vers, runoilija-kappaleet tunnelma vapautui kokonaisuudessaan ja yleisö antautui lopullisesti. Per vers, runoilijan bassokuvio osoitti, minkä instrumentin takaa löytyivät usein turhan vähälle huomiolle jäävät muusikot: Juuso Nordlundin melodinen ja kulkeva bassonäkemys on vuosikymmenten jälkeenkin maailmanluokkaa, eikä modernimmalla tatsilla soittava Hannu Tervaharjukaan paljon jää Nordlundista jälkeen.