Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Teatteriarvio: Lumikki ja kääpiöt hurmaavat ilollaan

TEATTERIARVIO Kehitysvammaisteatteri La Strada yllättää jälleen myönteisesti: Lumikki ja seitsemän kääpiötä on elämäniloista koko perheen teatteria.

Ensi vuonna 10-vuotisjuhliaan viettävä La Strada on yksi Tampereen teatterielämän tärkeistä vaikuttajista. Anu Panulan perustama ja johtama teatteri näyttää, että kehitysvammaisilla on tasavertainen oikeus teatterin tekemiseen. Katsojille esitykset ovat olleet suuria elämyksiä.

La Stradassaei ole koskaan menty sieltä, missä aita on matalin. Produktiot ovat olleet haastavia ja mieleen on jäänyt vahvana esimerkiksi Lorcan Bernarda Alban talo

Klassikkosatu Lumikki ja seitsemän kääpiötä on saanut ryhmältä omaleimaisen tulkinnan. Anu Panula johdattaa alussa sadun maailmaan ja vauhdikkaat kohtaukset seuraavat toisiaan. Lumikin paha äitipuoli kuvittelee olevansa maassa kaunehin, mutta taikapeili kertookin Lumikin lumoavasta kauneudesta. Hänellä on iho valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat kuin ebenpuu – juuri kuin hänen kuollut äitinsä oli toivonut. Tästä alkaa Lumikin pitkä pakomatka. Loppu on tietysti onnellinen hääkakkuineen.

Oman teatterin väen lisäksi nyt on saatu mukaan Pirkanmaan Tanssiopiston nuoria opiskelijoita. Balettimestari Outi Vilosen koreografia keventää kokonaisuutta ja yhteistyö sujuu hienosti.

La Stradan esityksiin kuuluu aina oleellisena musiikki ja sävellykset ovat nytkin Anu Panulan isän, legendaarisen Jorma Panulan ja veljen Sami Panulan taattua käsialaa. Pieni orkesteri tulkitsee ja näyttelijät laulavat usein mukana.

EDIT 4.1. kello 8.10: La Strada viettää 10-vuotisjuhliaan.