Kolumni: Minun Soteni

Minun Soteni alkoi viime vuosituhannen lopussa. Tampereen budjettipäällikkönä kiersin pitämässä luentoja taloudesta. Tärkeä osa luentoja oli kertoa, miten väestön ikärakenne muuttuu, ja että kohta suuret ikäluokat tarvitsevat enemmän palveluja: meidän tulee olla valmiita muutokseen.

En olisi tuolloin uskonut, että yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin varautuminen palvelutarpeen muutokseen on yhä tekemättä. Vuosien aikana on ollut useita erilaisia toteutusmalleja ja ainakin neljä erilaista maan hallituksen esitystä ratkaista asia.

Ensimmäinen yritys, ns. Paras-hanke, synnytti tietoisuuden laajemman väestöpohjan tarpeesta palvelujen järjestämiseen. Vapaaehtoiselta pohjalta syntyi suuri määrä kuntaliitoksia ja kuntien määrä väheni lähes sadalla. Asiaa vauhdittaakseen seuraava hallitus päätti toteuttaa suuren kuntauudistuksen vahvojen peruskuntien avulla. Karttaharjoitukset tämän uudistuksen ympärillä loppuivat sen jälkeen, kun hallitus ei kyennytkään pakottamaan kuntia yhteen. Suurin vastustus nousi kaupunkiseutujen kehyskunnilta, mutta myös kaikilta muilta osin kuntaliitokset hiipuivat.

Kolmas yritys, ns. Sote-järjestämislakiesitys, tehtiin parlamentaarisella valmistelulla ja kuntapohjaisesti. Keskiössä olisivat olleet viisi Sote-aluetta palvelujen järjestäjänä ja niille palveluja tuottavat kuntayhtymät ja vastuukunnat. Esitys kaatui perustuslaillisiin ongelmiin, mm. päätöksentekoon ja rahoitukseen liittyen.

Viimeisin yritys on kaikkien tiedossa. Maakuntien perustaminen ja kansalaisten valinnanvapauden yhtäaikainen toteuttaminen osoittautui liian isoksi ja monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, ja törmäsi myös perustuslaillisiin ongelmiin. Suurin vastustus uudistukseen tuli suurilta kaupungeilta, mutta koko kuntasektori oli huolissaan tehtävänjaosta uusien maakuntien kanssa.

Viimeistään nyt kaikkien tulisi ymmärtää, että uudistus ei ole helppo. Kaikkien eduskuntavaaliehdokkaiden pitäisi tutustua tarkkaan uudistuksen historiaan ja välttää jo tehdyt virheet. Uuden hallituksen tulisi palata parlamentaariseen valmisteluun, pienempiin askeliin, kuntapohjaiseen malliin ja puitelakityyppiseen lähestymistapaan. Tällöin tehtäisiin vapaaehtoisesti eri puolelle Suomea sopivat rakenteet. Ellei näitä syntyisi, valtio puuttuisi pakkokeinoilla asiaan. Hallinnon ei tarvitse eri puolilla maata olla samanlaista, mutta palveluiden täytyy.

Juha Yli-Rajala

konsernijohtaja

Tampereen kaupunki

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut