Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Punainen viiva ja jokaisella 1,83 ääntä, eikä irtolaisilla ollut uurnille asiaa – tiedätkö tämän Suomen vaalien historiasta?

Sata vuotta sitten äänestettiin vetämällä punakynällä viiva vaalilippuun. Käytännössä pohdittavaa oli kuitenkin enemmän.

Vaalilippu oli suuri lakana, johon oli merkitty kyseisen vaalipiirin valitsijayhdistykset ja niiden kaikki ehdokkaat. Lipussa oli myös tyhjä kohta, johon äänestäjä sai kirjoittaa keiden tahansa nimiä - olivatpa nämä ehdokkaana tai ei. Tyhjään osioon kirjoitettiin ehdokkaiden nimet myös siinä tapauksessa, että äänestäjä äänesti toisessa vaalipiirissä.

Punainen viiva vedettiin sen valitsijayhdistyksen kohdalle, jota haluttiin äänestää. Näin äänestäjä antoi ehdokaslistassa ensimmäisenä olevalla ehdokkaalle yhden äänen, toisena olevalle puoli ääntä ja kolmannelle 0,33 ääntä. Jokaisella äänestäjällä oli käytössään siis 1,83 ääntä.

Jos valitsijayhdistyksen ehdokaslistan järjestys ei miellyttänyt, äänestäjä sai muuttaa sitä. Silloin punaisen viivan vetämisen lisäksi hänen tuli numeroida ehdokkaat uuteen järjestykseen.

Moni äänestämiseen liittyvä asia on muuttunut vuoden 1919 eduskuntavaaleista. Äänioikeuden ikäraja laskettiin 21 vuoteen toisen maailmansodan loppuvaiheessa, 20 vuoteen vuonna 1969 ja lopulta 18 vuoteen vuonna 1972.

Äänioikeuden rajoitukset on karsittu valtiopäiväjärjestyksestä yksi kerrallaan. Esimerkiksi irtolaisuus poistui 1970-luvun alussa.

Myös punaisesta viivasta on siirrytty numerolla äänestämiseen.

Tänään alkava ennakkoon äänestäminen ei ollut sata vuotta sitten mahdollista. Ennakkoäänestys eli niin sanottu postiäänestys tuli ensimmäisen kerran käyttöön vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Sitä edeltävä oteäänestys tarkoitti käytäntöä, jossa kotipaikkakunnalta tilapäisesti poissa olleet henkilöt pystyivät äänestämään muualla hankkimalla otteen oman äänestysalueensa vaaliluettelosta.

Vaalipiirejä on uudistettu tavoitteena varmistaa alueellinen edustuksellisuus. Vaalikautta on jatkettu kolmesta vuodesta neljään.

– Merkittävin muutos on niin sanottujen pitkien listojen korvaaminen henkilökeskeisemmällä vaalitavalla. Sata vuotta sitten puolueet asettivat ehdokkaat listalla järjestykseen ja valituksi tuli listan alkupäästä vaalipiirissä voitettu paikkamäärä. Nykyisin kilpailua äänistä käydään myös puolueiden sisällä, koska henkilökohtainen äänimäärä ratkaisee valituksi tulon puolueen listan sisällä, Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori Pasi Ihalainen toteaa.